"Kun olin täällä viime kerralla, odotimme häntä", sanoi Lancelot.
"Pyydän anteeksi", sanoi Pelles.
"Elaine juolahti vain mieleeni", sanoi Lancelot.
"Ah, niin, siihen hän kyllä pystyy", sanoi hänen isänsä… "Voi, teidän pitää ottaa lautasellenne enemmän tätä — se on hanhea, muistakaa se, eikä mitään oikeata lihaa. Ajattelin ensin paistattaa riikinkukon teille, mutta tarkasteltuani niitä päätin, etten anna teidän kärsiä nälkää. Mutta ei hanhikaan ole paljon voimakkaampaa ravintoa taistelevalle miehelle?"
"En taistele tällä haavaa", vastasi Lancelot, "ja hanhi on tavattoman mureaa".
"Täällä tilallani", sanoi Pelles, "ylpeilemme muustakin kuin heinistä. Riistamme on mainiota, ja linnut, joita tarjoilemme — on niin, meillä on ainakin tarpeeksi raaka-aineita talouteemme."
"Ettekö luule hänen paljastavan taipumuksiaan siihen tultuaan vanhemmaksi?" kysyi Lancelot.
"Kenen ja mihin?" sanoi Pelles.
"Sanoitte, ettei tyttärenne ole lainkaan innostunut taloudenhoitoon."
"Oikein hyvin, sanottu. Käytinkö tuota lausetta?"