"Aate kiinnosti tarkkaavaisuuttani", vastasi Lancelot. "Luulen luonteen kehittyvän ajan oloon oikeissa olosuhteissa."
"En tiedä, onko sellainen kehittyminen toivottavaa", sanoi Pelles. "Hieman kuria vain, jos jokainen voisi olla! varma sen oikeasta laadusta. Ettekö välitäkään pavuista, ritari Lancelot? Tai hieman enemmän täytettä hanheni kera? Ritari Lancelot haluaa vähän —"
"Ei kiitoksia", sanoi Lancelot. "Minulla on tarpeeksi. Teillä on mainio kokki, kuningas Pelles."
"Ei kehnokaan. Todellisuudessa ylpeilen voidessani säilyttää paikan maineen entisellään, ritari Lancelot. Tehän ymmärrätte tunteeni, kun kuulin tuosta heiniäni koskevasta epäluulosta."
"Se on mitätön asia, vannon sen teille", sanoi Lancelot. "Olen pahoillani, että toin viestin. Koko juttu on ollut onneton erehdys."
Pelles ei vastustanut häntä.
"Jos jolloinkin sattumalta saisitte tilaisuuden mainita vierailustani tyttärenne palattua kotiinsa, luotan siihen, ettei hän ajattele pyytäneeni teiltä yksityistä keskustelua senvuoksi, että se jollakin lailla koski häntä — persoonallisesti."
Kuningas Pelles oli syventynyt jyrsimään sitkeää hanhenjalkaa.
"Toivon, ettette luule minua ärtyisäksi, ritari Lancelot.
"En ärtyisäksi, vaan vaiteliaaksi, ehkä. Mutta tämä puhe rehuistanne suututtaa teitä. Älkää antako sen vaikuttaa."