"Olette tuottanut minulle enemmän harmia kuin luulettekaan, Elaine. Petitte minut sillä, mitä tiesitte. Minä — se mies sanoi Ginevraa viestin lähettäjäksi."
"Hän on ovelampi kuin uskalsin toivoakaan. Käskin hänen sanoa odottajaa teidän naiseksenne."
"Ehkä hänen sanansa kuuluivatkin niin."
"Silloin en pettänyt teitä, ritari Lancelot — te petitte vain itsenne."
"Teillä ei ole mitään syytä nimittää itseänne minun naisekseni. Teillä ei ole mitään oikeutta minuun."
"Totta, ritari Lancelot, mutta jos olisin ilmoittanut nimeni, ette olisi tullut."
"Minun ei missään tapauksessa tarvitse jäädä tänne. Olisin mielelläni tavannut teidät isänne talossa, mutta tehän ymmärrätte, etten voi nauttia vieraanvaraisuudestanne täällä."
"En ole lainkaan varma siitä, oletteko te sellainen ihmeellinen mies
sittenkään", sanoi Elaine. "Olette arka ettekä pysy oikein totuudessa.
Iloitsisitte muka, jos olisitte voinut tavata minut isäni talossa?
Miksi lähetitte hänelle sen kirjeen?"
"Aion olla rehellinen siihen kirjeeseenkin nähden", vastasi Lancelot. "Luulin menetteleväni järkevästi siinä, etten tahtonut tavata teitä tämän vierailuni aikana, en senvuoksi, että inhoaisin teitä, vaan siksi, että pelkäsin teidän ehkä voivan — no niin, teidän ehkä voivan —"
"Tietysti", sanoi Elaine. "Se olisi voinut nousta minulle päähän."