"Mutta halusin tavata teidät kuin ystävän silloinkin, kun kirjoitin kirjeen."
"Todellako? Todellisuudessa olen kuitenkin iloinen, että kirjoititte. Isä ajatteli heti tätä paikkaa, ja minäkin ymmärsin, millaisen mahdollisuuden se suo minulle — en olisi koskaan saanut tällaista mahdollisuutta kotona."
"Millaista mahdollisuutta tarkoitatte?"
"Ainoata mahdollisuuttani saada nauttia rakkaudestanne tänä ainoana yönä."
"Olette mieletön, Elaine! Ja niin olen minäkin jäädessäni tänne."
Ja ennenkuin Lancelot ehti poistua hänen luotaan, oli Elaine poissa vuoteestaan ja seisoi hänen edessään valkoisena ja solakkana. Hän kurkottautui kiertääkseen käsivartensa Lancelotin kaulaan.
"Kuulkaahan nyt", sanoi hän, "olen pannut enemmän vaaralle alttiiksi kuin pyydän teitä panemaan, kaikki, mitä minulla on tässä maailmassa — isäni hyvät ajatukset minusta ja senkin, mitä ystäväni tulevat ajattelemaan minusta. Se ei johdu siitä, että olen välinpitämätön, eikä siitäkään, että olen kokematon. Ja panen vaaralle alttiiksi senkin, mitä te ajattelette minusta, ja se on minulle suuriarvoisinta. Mutta tänä ainoana yönä haluan nauttia niin paljon rakkaudestanne kuin vain voitte luovuttaa minulle. En pääse silti lähemmäksi onnea. En pyydä teiltä mitään muuta, ritari Lancelot. Jos pidätte sitä parempana, vannon, etten halua tavata teitä enää milloinkaan koko elämäni aikana. Lupaan kaiken muunkin, ellette vastaa kieltävästi."
"En voi teeskennellä rakastavani teitä, Elaine, siten kuin tarkoitatte. Ette varmastikaan tahdo, että koko vastaisenkin elämänne turmelisi — niin, miksi me sitä nimittäisimmekään? Sellainen ei ole edes rakkauden varjoa. Sanoitte kaipaavanne intohimoa, mutta tämä ei ole sitäkään Oikea tunne ilmestyy kyllä. Ja sitä kannattaa odottaa."
"Mitä ainakin minuun tulee", vastasi Elaine, "on se jo ilmestynyt. Enkö tietäisi sitä? En rakasta koskaan enää. Ah, luulen teidän ajattelevan minun tahtovan sitä vielä useinkin, mutta kun tutustuitte Ginevraan, ettekö silloin tiennyt sen olevan ikuista? Te ette rakastu minuun koskaan — hän ehti ennen minua — mutta luulen teidän pitävän minusta, ja ymmärrätte, miltä se tuntuu — ja voisitte olla ystävällinen."
"Pidän teistä, Elaine. Ja senvuoksi en voikaan täyttää pyyntöänne. Hyvä nimenne —"