»Minä en pane tikkua ristiin sen hyväksi!» sanoi Menelaos. »Sanoinhan sinulle, että Adrasten täytyy lähteä talosta. Hermione, siitä juuri puhuin äitisi kanssa, kun sinä tulit sisään.»
»Niin hän puhuikin. Sinähän näet, tyttäreni, kuinka sopimatonta sinun oli puhutella isääsi sillä tavoin kuin puhuttelit. Hän oli täysin yhtä mieltä kanssasi. Me emme ole vielä saaneet kylliksi murhista. Sinä ja Kharitas ja Menelaos, tämän yhteiskunnan kolme tukipylvästä, tahdotte kaikki surmata Adrasten ja hänen lapsensa. Minä taistelen teitä vastaan heidän henkensä puolesta. Mutta en vaadi välttämättä, että tyttö on pidettävä täällä, jos toisenlainen järjestely olisi hänelle parempi. Voin kuvitella sellaisen järjestelyn. Hän voisi olla Damastorin luona. Jos Kharitas ilmoittaa meille minne hän on lähettänyt Damastorin, toimitan Adrasten paikalla sinne.»
»Sitä hän ei koskaan ilmoita sinulle!»
»Luultavasti ei, mutta en ymmärrä miksi hän ei sano sitä, tyttäreni. Minä en ole mikään tapain tuomari, voit väittää, mutta minua miellyttäisi parhaiten sellainen kunniallisuus, että tyttö lähetettäisiin rakastettunsa luokse ja heidät toimitettaisiin naimisiin. Sinähän kannatat avioliittoa? Sitä juuri nuo nuoret tarvitsevat.»
»Tuota en ole tullut ajatelleeksikaan», sanoi Menelaos, »mutta se on oivallinen ehdotus. Jos saisimme heidät naitetuiksi — ja pois täältä — niin olisimmepa totisesti hyvin selvinneet hankalasta jutusta. Voisikohan sen saada järjestetyksi?»
»Hyvin yksinkertaisesti», sanoi Helena. »Hermione näyttää nauttivan Kharitaksen luottamusta. Minä pysyttelen syrjässä neuvotteluista. Menköön Hermione Kharitaksen luokse ikäänkuin isänsä lähettämänä ja luvatkoon, että, jos hän ilmoittaa meille missä Damastor on, toimitamme Adrasten sinne omalla kustannuksellamme, huolehdimme siitä, että heidät toimitetaan kunniaallisesti naimisiin, ja annamme heille niin paljon, että pääsevät elämisen alkuun jossakin etäisessä paikassa, minne eivät minkäänlaiset juorut kulkeudu heitä häiritsemään.»
»Se on oikein!» sanoi Menelaos. »Minä teen sen.»
»Mutta ettekö te voi ymmärtää Kharitaksen kantaa?» sanoi Hermione. »Hän tahtoo erottaa heidät ikipäiviksi. Adraste ei voi koskaan tehdä Damastoria onnelliseksi — tuollainen nainen. Jos Kharitas olisi tahtonut naittaa heidät, ei hän olisi lähettänyt Damastoria pois. Sinun suunnitelmasi olisi suurenmoinen Adrastesta, mutta Kharitakselle se ei kelpaa.»
»Eiköhän se kelpaisi Damastorille?» sanoi Helena. »Hän rakastaa tyttöä, ja minä otaksun Kharitaksen rakastavan jonkin verran poikaansa — ei suinkaan voi olla kysymys loukatusta ylpeydestä.»
»Kharitas ei ilmoita missään tapauksessa Damastorin olinpaikkaa», sanoi
Hermione.