»Kuuleppa nyt, Helena, sinä suututat minut todella! Sinähän juuri panit alkuun koko tämän jutun Pyrrhoksesta — jollet sinä olisi hommannut sitä, emme me olisi ajatelleetkaan häntä. Olet koettanut taivutella minua puolellesi kaikenlaisilla kavalilla tempuilla, ja nämä viime päiväin tapaukset ovat saaneet minut lopullisesti taipumaan. Miksi sinä nyt siirryt toiselle puolelle? Saahan Hermione ajatella asiaa. Kun Pyrrhos tulee, puhun tästä hänen kanssaan. Ehkäpä hän ei halua olla meidän kanssamme missään tekemisissä, mutta jos hän suostuu harkitsemaan ehdotusta, sopii se meille hyvin lähtökohdaksi.»
»Olen pahoillani, että tulevaisuuteni on tuottanut teille niin paljon huolta», sanoi Hermione, »ja toivon, ettette rupea tähän turhaan vaivaan Pyrrhoksen vuoksi. Mutta minunhan ei sovi sanoa mitään, ja tehän tiedätte parhaiten mitä haluatte tehdä. Jos suvaitsette, lähden nyt.»
<tb>
»Minkähän vuoksi Helena lähti hänen mukanaan?» sanoi Menelaos. »Tahtoisin mielelläni kuulla mitä he puhuvat kahden kesken. Miksi otaksut vaimoni muuttaneen kantaansa Pyrrhoksen suhteen?»
»Ei hän varmaankaan ole muuttanut, mutta hän huomaa sen hyödyttömäksi», sanoi Eteoneus. »Tyttäresi menee naimisiin Oresteen kanssa. En tiedä kuinka tai koska, mutta Orestes on tästä lähin aivan kuin nainut mies.»
»Mutta hänhän ei omista mitään tässä maailmassa! Mahdotonhan hänen on elättää vaimoa tällaisen kirouksen painamana. Tällaisessa asianvaiheessa hän voi kaikkein vähimmin ajatella avioliittoa.»
»Enhän minä väittänytkään, että hän itse pyrkisi avioliittoon — Hermionehan vain ottaa hänet miehekseen. Kun velvollisuuden tunto on kerran herännyt henkiin, on se kerrassaan kauhistuttava ominaisuus, Menelaos. Naisilla on erikoinen kyky saada se soveltumaan kaikkeen mitä he itse haluavat. Hermione menee varmasti naimisiin Oresteen kanssa, ja myöhemmin saa viimeksimainittu aina silloin tällöin kuulla millaisia uhrauksia vaimo on hänen hyväkseen tehnyt. Mies parka!»
»Mutta Hermionehan lähti äsken pois hyvin alistuvaisena», sanoi Menelaos. »Hänhän suorastaan mukaantui vaatimuksiini. Etkö huomannut sitä? Ja voin kyllä luottaa siihen, että Helena jatkaa kahden kesken tytön pehmittämistä nyt kun hän on niin otollisessa mielentilassa. Hän toivoo Pyrrhosta vävykseen vieläkin hartaammin kuin minä, ja varmasti häntä nyt suorastaan kauhistuttaa Oresteen ajatteleminenkaan.»
»Tuo on kaikki totta, mutta se minun on tunnustettava, että vaimosi on erikoisen älykäs luopuessaan sellaisesta, jonka huomaa mahdottomaksi toteuttaa. Hän näyttää ymmärtävän milloin on voittanut jonkin toiveensa ja myöskin milloin se on rauennut tyhjiin. Se on harvinaista naisessa. Juuri tuo Helenan kyky mukautua välttämättömyyteen vaikuttaa sen, että häntä on hyvin vaikea käsittää. Häntä ei miellyttänyt, että sinä otit avioliittokysymyksen esiin juuri nyt — huomasin sen aivan selvästi. Luultavasti hän otaksuu sinun nyt lopullisesti pilanneen asian sillä. Hermione näytti kyllä ulkonaisesti alistuvalta, mutta minä luulen Helenan koettavan nyt parast'aikaa päästä selville, onko tyttö todella nöyrtynyt.»
»Kenties olet oikeassa», sanoi Menelaos. »Haluaisinpa mielelläni kuulla missä olet oppinut niin paljon naisista.»