»Hän on suloinen!»
»Luuletko heidän tuntevan ihmisiä jo näin varhain, Helena?»
»Hermione esimerkiksi kujeili isänsä kanssa jo viikon vanhana. Se on ainoa harkitsematon teko, johon hän on koskaan alentunut. Tietysti he tuntevat ympäristönsä heti syntymästään alkaen! Sinun poikasi muuttuu päivä päivältä yhä viisaamman näköiseksi. Jos hän vielä muuttuu syvämielisemmäksi näöltään, en uskalla enää katsoa häntä silmiin. Hän lukee nyt tälläkin hetkellä minun ajatukseni… Kas niin, lapsi parka, älä itke! Minä annan hänet takaisin sinulle. Kas noin! Mitä ihmettä sinä oikein itket? Minä varmaankin väsytän sinua… Tulen takaisin vähän myöhemmin, kun sinä olet ennättänyt levätä.»
»Älä mene, Helena, en minä ole väsynyt. Välistä vain valtaa mieleni kokonaan kauhea kohtaloni. Ystävällisyytesi lasta kohtaan saa minut —»
»Loruja!» sanoi Helena. »Ei sinun kohtalosi ole kauhea. Sinun pitäisi olla erittäin onnellinen nainen. Sinulla on tämä kaunis poika, jota voit rakastaa ja kasvattaa, ja sinulla on ympärilläsi ystäviä, jotka ajattelevat kuinka oivallisen äidin poika on saanut. Sinä valmistat sille varmasti ihmeellisen lapsuuden ja ihmeellisen nuoruuden. Hän tulee aina olemaan nuori ja säteilevä — niinkuin sinä itsekin.»
»Onhan kovin kaunista puhua noin rohkeasti — olet kovin ystävällinen sanoessasi minulle niin, Helena — mutta lapsellani ei tule olemaan ketään muuta kuin äitinsä. Hänellä ei ole koskaan isää niinkuin muilla pojilla, hänellä ei ole koskaan täydellistä kotia. Minulla ei ollut oikeutta kantaa häntä, ja koko hänen elämänsä ajan saan kärsiä siitä ajatuksesta, että häneltä puuttuu niin paljon.»
»Minä en puolestani paljonkaan usko siihen, että luonto muka huolehtisi meidän oikeuksistamme tavalla tai toisella. En koeta laisinkaan kuvailla mitättömäksi sitä, että hän varmastikin kaipaa isäänsä sekä lapsuudessaan että myöhemminkin, sillä se on totta. Sitäpaitsi tiedän sinun surevan sitä kotia, jonka olit haaveillut saavasi. Kukaan ei väitäkään, että sinä olisit niin onnellinen kuin ansaitset. Mutta sittenkin sinun pitäisi rauhoittua. Tyttö kulta, asiathan voisivat olla paljon hullumminkin!»
»Kuinka se olisi mahdollista?»
»No, olisihan Damastor voinut vaikkapa naida sinut.»
»Olisiko se sinun mielestäsi ollut onnettomampaa?»