»En, minulla on yhä edelleen sama käsitys. Sen vuoksi on minusta hauska kuulla, että rakkaus johti sinut avioliittoon. Pelkäsin, että syynä siihen olisikin voinut olla Hermione. Hän ei laisinkaan salannut aikomustaan ottaa sinut miehekseen.»
»Voi, sinä et saa tehdä sellaista vääryyttä! Me —»
»Minkä vääryyden minä olen tehnyt hänelle?»
»Sinä vihjasit, että hän pakotti minut menemään naimisiin kanssaan.»
»Eikö asia sitten ollut niin? Ymmärsin sinun sanoneen, että et voinut olla menemättä? Hänenkö viehätysvoimansa vai sinun omasi sai sinut niin kokonaan valtaansa?»
»Kas — sitäkö tarkoitatkin?»
»Mutta minähän en olekaan oikeudenmukainen», jatkoi Helena. »Sinun viehätysvoimasi tietysti pakotti hänet.»
»Minä en kuvittele olevani millään tavoin viehättävä», sanoi Orestes.
»No, mikä ominaisuus se nyt sitten lieneekin, huomasi Paris sen minussa ja minä hänessä. Eikö ole kummallista, millä tavoin rakkaus muuttuu meidän tahdoksemme! Me emme olisi voineet menetellä toisin.»
»Voi, suo anteeksi! Tuollainen teoriahan muuttaisi intohimosi tuota troijalaista lurjusta kohtaan yhtä pyhäksi kuin mikä muu rakkaus tahansa on!»