»Se riippuu sekä vaimosta että miehestä», sanoi Helena. »Luulisin kyllä tuntevani sen erikoistapauksen, jota tarkoitat.»
»Minä ajattelin sinua», sanoi Orestes.
»Ehkäpä minua pitäisi rangaista — kenties olen saanutkin rangaistukseni, vaikka en Menelaokselta. Hän yllytti ystävänsä hävittämään Troijan ja surmauttamaan itsensä, mutta täällä me nyt olemme entisessä kodissamme, hän ja minä. Tiedän, että hän on mielestään saanut suoritetuksi jotakin, mutta luullakseni on paras olla kysymättä mitä se on.»
»Miksi niin?»
»Samasta syystä, jonka vuoksi minä en kysy mitä saavutit surmaamalla äitisi tai mitä hän saavutti surmaamalla isäsi. On ystävällistä kysyä ihmisiltä vain heidän tarkoituksiaan. Jos me näkisimme tekojemme todellisen merkityksen, niin ehkä emme voisi siitä selviytyäkään hengissä.»
»Sinä panet minut peloittavasti ymmälle kaiken puolesta — et voi arvatakaan kuinka peloittavasti.»
»Varmasti voin», sanoi Helana. »Tein sen oikein harkitusti. Sinä tulit tänne siinä käsityksessä, että minä olin huono nainen ja sinä itse jonkinlainen velvollisuuden marttyyri. Itsesi suhteen olit oikeassa. Olet sen marttyyri, mitä itse käsitit velvollisuudeksi. Samoin äitisi. Mutta sen jälkeen, mitä minä olen sanonut, et ole siitä niin varma. Luultavasti yhä vielä pidät minua pahana ihmisenä, mutta niinkuin huomaat ei sitä ole kovinkaan helppo todistaa, jos alkaisimme siitä väitellä. Itse olen kauan turhaan koettanut ymmärtää menettelyäni. Mutta en aio ruveta suremaan mitään entisiä tekojani. Mukaudun siihen rangaistukseen, joka elämällä on minulle varattuna. Ellei sellaista tulekaan, olen tyytyväinen siitä, etteivät tekoni olekaan niin pahoja kuin pelkäsin.»
»Se on hirveän vaarallinen oppi», sanoi Orestes.
»En minä koetakaan käännyttää sinua siihen», sanoi Helena. »Tahdoin vain selittää oman käsityskantani ja ehkä vähän lohduttaa sinuakin. Osaksi on meidän tekemämme paha rikosta, osaksi erehdystä. Meidän erehdystemme pitäisi olla seurauksiltaan vähemmän kohtalokkaita kuin syntimme, mutta usein saammekin nähdä asian olevan juuri päinvastoin. Sinä olet minun mielestäni tehnyt muutamia kauheita erehdyksiä, mutta se ei saa häiritä ystävyyttämme. Sehän on kyllä selvä, että en soisi sinun niitä tekevän uudelleen.»
»Kaikki mitä sanot tuntuu ystävälliseltä, ja minä olen siitä kiitollinen, mutta sittenkin se tekee epämoraalisen vaikutuksen», sanoi Orestes.