»Kenties on asia niin», sanoi Helena. »Semmoinen on parasta mitä voin tehdä. Meidän välillämmehän ei nyt ole missään tapauksessa kaunaa?»
»Minä en hyväksy käyntiäsi Troijassa enkä kaikkea muuta sellaista», sanoi Orestes, »mutta sehän on mennyttä».
»Pelkään, ettei asia ole aivan niin», sanoi Helena.
»Tuo ei oikein kuulosta katuvaiselta», sanoi Orestes.
»Ei toivoakseni», sanoi Helena.
»Menelaoksella luultavasti on kaunaa minua kohtaan, ellei sinulla olekaan», sanoi Orestes. »Kummallista, että en tullut ajatelleeksi sitä aikaisemmin! Ei ole mitään hyötyä siitä, että me kaksi teemme sovinnon keskenämme, jos hän yhä hautoo kostoa.»
»Hän ei ole kostonhaluinen», sanoi Helena. »Hän on kyllä jyrkästi sitä mieltä, että pahantekijää on rangaistava. Näin ollen voisi luulla hänen hautovan kostoa, mutta niin ei asia kuitenkaan ole. Tällä hetkellä hän ei edes suostuisi puhumaan kanssasi, mutta aikaa myöten hän kyllä taipuu siihen. Oikeastaan hän ihailee sinua — sinä olit alussa hänen suosikkinsa Hermionen kosijain joukossa.»
»Hermione kertoi siitä minulle. Hän luuli saavansa tukea isältään, mutta viime aikoina on Hermionesta tuntunut, että Menelaos — no niin, hän sanoi, että Menelaos oli pettänyt hänet.»
»Hermionen täytyy lakata kuvittelemasta, että ihmiset ovat pettäneet hänet, kun he vain ovat eri mieltä kuin hän. Luuletko sinä voivasi tulla toimeen Hermionen kanssa, kun kaikki tämä kohina on tauonnut?»
»Sehän on selvä — tämä kohina, niinkuin sinä sanot, ei ole laisinkaan kiihoittanut rakkauttamme.»