»Et, enkä minäkään tarkoita juuri sitä», sanoi Helena. »Minun pitäisi lisätä, että nuo molemmat mahdollisuudet, rakkaus ilman kauneutta ja avioliitto ilman rakkautta, vaikka ne ovatkin kunnioitettavia ja yleisten tapain mukaisia, ovat myöskin hyvin vaarallisia. Niin harvinaista kuin kauneus onkin, et voi aina estää sitä osumasta tiellesi, ja jos sen näet, täytyy sinun rakastaa sitä.»
»En ole niin varma, että täytyy», sanoi Kharitas. »Joillakin meistä on aikaisempia velvollisuuksia.»
»Jollet ole koskaan antautunut kauneudelle, ei ole aikaisempia velvollisuuksia.»
»Sinä et siis koettaisi estää nuorukaista rakastumasta ensimmäiseen kauniiseen tyttöön, jonka hän tapaa?»
»Koettaisin estää häntä rakastumasta keneenkään toiseen», sanoi Helena, »ja kun kaunis tyttö tulee, on nuorukaisen velvollisuus rakastaa häntä. Ja niin hän luultavasti rakastaakin, olipa hän sitten sitoutunut erinäisiin velvollisuuksiin kunniallista ja jokapäiväistä naista kohtaan tai ei, ja mieluummin näen, että nuorukainen pysyy vapaana ja avomielisenä. Sinun suhtautumisesi asiaan, Kharitas, vaikuttaa varmasti sen, että poikasi häpeää rakastaa kauneutta, ja hän alkaa varmasti tavoitella sitä jollakin vilpillisellä ja raukkamaisella tavalla. Sinun kunnianhimosi, joka tahtoo säilyttää hänet kunnioitettavana, voi estää häntä olemasta siveellinen.»
»Puhutko sinä tällä tavoin Hermionelle?» kysyi Kharitas.
»Minulla on ollut hyvin vähän tilaisuutta jutella hänen kanssaan mistään asiasta», sanoi Helena, »mutta varmasti sanoisin hänelle samoin. Toivon hänen rakastuvan ihmeellisimpään mieheen, jonka hän tuntee, ja soisin hänen rakastuvan ensi näkemältä, mutta joka tapauksessa hän luultavasti on rakastava kohtalon määräysten mukaan, eikä asiaan kannata sekaantua. Jotka noudattavat toisten antamaa neuvoa, eivät tunne omaa sydäntään.»
»Olisiko sinulla mitään sitä vastaan, että Adraste odottaisi puutarhan toisessa päässä?» kysyi Kharitas. »Haluaisin kuiskata sinulle pari asiaa.»
»Adraste saa odottaa puutarhan toisessa päässä», sanoi Helena, »mutta nyt kun hän on lähtenyt, täytyy minun sanoa, Kharitas, etten ymmärrä ensinkään miksi pitäisi puhua kuiskaamalla. Jollet voi puhua ääneen, niin jätä sanomatta.»
»Helena, avomielisyys voi erittäin hyvin sopia sinulle, mutta ehkäpä vahingoitat sillä toisia. Sinun ei pitäisi puhua sellaisia asioita tytön kuullen — ja vihjaamalla minun poikaani. Panet tytön päähän turhia kuvitteluja.»