»Sitä mieltä olen minäkin aina ollut», sanoi Helena. »Sinun ja
Hermionen täytyy muodostaa itsenäisesti mielipiteenne näissä asioissa,
mutta olet oikeassa väittäessäsi, että Hermione muistuttaa äitiäsi.
Minun mielestäni hän ei ole koskaan ollutkaan minun kaltaiseni.»

»Ei pienimmässäkään määrin!» sanoi Orestes.

»Muutamissa suhteissa hän muistuttaa isäänsä», jatkoi Helena, »ja minä toivon, että sinä tekisit kaiken voitavasi saattaaksesi nuo kaksi jälleen yhteen. Menelaos on kiintynyt häneen — hän rakastaakin tytärtään eniten maailmassa. Sellainenhan on usein isäin ja tyttärien suhde. Menelaos koetti ehkäistä Hermionea menemästä naimisiin sinun kanssasi, ja siitä tyttö loukkaantui. Koska sinä nyt olet saanut Hermionen, on sinulla varaa esiintyä jalomielisenä ja lepyttää heidät. Ei olisi hyväksi Hermionelle eikä Menelaokselle tuntea toinen toistaan kohtaan kaunaa koko loppuikänsä.»

»Hermione kertoi minulle siitä», sanoi Orestes, »ja tietysti haluan taipua kaikkeen mikä suinkin on oikein, mutta minun täytyy sanoa, ettei ole helppo unohtaa niitä solvauksia, joita Menelaos on lausunut minusta. Hänellä on Hermionen sanain mukaan kiivas luonne, ja kun hän kerran on saanut jotakin päähänsä, ei hän luovu siitä. Hermione pahoittelee tuota piirrettä, joka on hänen käsityksensä mukaan suurin syy heidän epäsopuunsa. En ymmärrä mitä voisin tässä vaiheessa tehdä. Jos Menelaos on väärässä, pitäisi hänen tosiaankin tehdä ensimmäinen lähentymisyritys. Enhän minä voi pyytää anteeksi niitä epämiellyttäviä huomautuksia, joita hän on tehnyt minusta.»

»Ehkäpä tilanne on toivoton», sanoi Helena. »Suo anteeksi, että mainitsin siitä. Mutta kenties sinun on mahdollista lähestyä Menelaosta — tai Hermionea, kumpaa nyt itse pidät parempana — ja saada aikaan sovinto. Jollet sinä sitä voi, niin ei kukaan. Luotan taitavuuteesi.»

»Se on vaikeaa, niinkuin sanot, mutta tietysti teen parhaani», sanoi
Orestes.

III

»Olen tullut lausumaan jäähyväiset, isä. Orestes ja minä lähdemme huomenna.»

»Sepä ikävää, Hermione — en tahtoisi menettää sinua. Ja sinä siis lähdet pois tuon —»

»Älä sano hänestä mitään pahaa, isä! Ehkäpä vielä joskus ymmärrät häntä paremmin.»