»Ei ole mitään syytä otaksua sellaista. Uskallanko kysyä minne häämatkasi suuntautuu, vai onko se salaisuus?»
»Emme tiedä aivan tarkalleen. Oresteen mielestä meidän pitäisi mennä Delphoihin, mutta se ei kuulosta minusta oikein kiinnostavalta. Pääasia on se, että hän tarvitsee ehdottomasti vaihtelua. Keksimme kai jonkin paikan, joka sopii meille kummallekin.»
»Milloin palaatte?» sanoi Menelaos.
»Siitä ei meillä ole pienintäkään aavistusta, mutta ei ainakaan pian. Orestes ei tietenkään voi jäädä kotiin, ja meille kummallekin on hyväksi nähdä maailmaa.»
»No niin, sinä tiedät mitä minä ajattelen kaikesta tuosta», sanoi
Menelaos. »Luultavasti saat nähdä nälkää tai ainakin saisit nähdä,
ellei sinulla olisi mitään muuta turvaa kuin miehesi. Olen käskenyt
Eteoneuksen pakata sinua varten jonkin verran ruokaa ja kalleuksia.
Joku miehistä saa tulla kantamaan sen minne vain sinä määräät.»
»Kiitos, isä, mutta minä en voi ottaa sitä vastaan. Olen varma siitä, että Orestes pitää erinomaisesti huolta elannostamme.»
»Hänhän ei omista ropoakaan tässä maailmassa», sanoi Menelaos, »eikä hänellä nyt ole ainoaakaan ystävää».
»Vaikka niinkin olisi, en voi ottaa lahjaasi vastaan», sanoi Hermione, »jollet ole muuttanut mieltäsi ja suostu tapaamaan Orestesta».
»En aio koskaan vaihtaa sanaakaan hänen kanssaan!» sanoi Menelaos.
»Ymmärräthän nyt miksi en voi ottaa lahjaasi vastaan. Hyvästi, isä.»