»Vai niin!» sanoi Menelaos. »Sitä hänen filosofiansa pykälää me käsittelemme usein. Hän tekee kaikki erehdykset ja minä kaikki rikokset.»
»Ei, puhukaamme nyt oikein vakavasti — äiti sanoi Oresteelle, että hänen tyyneytensä, jota sinä sanot hänen kylmyydekseen, on vain seuraus hänen päätöksestään kestää tehdyn erehdyksen seuraukset. Ajatteleppas esimerkiksi meidän avioliittoamme. Äiti sanoi suoraan, ettei hän hyväksynyt sitä niin kauan kun asia oli vielä keskeneräinen, mutta nyt kun se on peruuttamaton, toivotti hän meille onnea ja tahtoi ruveta kanssamme ystävällisiin väleihin. Hän kehoitti Orestesta suhtautumaan samalla tavoin omiin kokemuksiinsa. Jos hän oli tehnyt parhaansa, ei hänen tarvinnut katua mitään, ei sittenkään vaikka teon seuraukset osoittaisivatkin hänen olleen väärässä. Äiti on näes liian ylpeä esiintyäkseen surullisen näköisenä. Mieluummin hän alistuu millaiseen rangaistukseen tahansa, jos sellainen kerran on tuleva — ja tavallisesti ei sitä tulekaan, sanoo hän.»
»En minä usko vähääkään, että hän olisi pahoillaan — siinä olet erehtynyt, mutta sen kyllä uskon, että hän on liian ylpeä. Mitä muuten tulee hänen mielipiteisiinsä, en oikein ymmärrä niitä selvästi. Oliko Orestes mieltynyt hänen oppiinsa?»
»En ole siitä kovinkaan varma. Hänen mielestään ovat äidin elämänohjeet vaarallisia, ellei niitä noudateta varovasti. Mutta hän on maininnut muutamia kertoja, että haluaisi mielellään keskustella niistä vielä äidin kanssa, ja hän luulee voivansa rauhallisesti juttelemalla selvittää äidin käsitteitä ja karsia niistä pois vaarallisen aineksen. Jos Orestes kykenee siihen, niin miksi et sinä?»
»Koska minä olen hänen miehensä», sanoi Menelaos. »Aiotko sinä sallia
Oresteen jatkaa noita siveellisiä keskusteluja?»
»Luultavasti ei siihen ole aikaa ennen kuin palaamme, ja niinkuin sanoin, se ei tapahdu pian. Mutta Orestes toivoo tapaavansa äidin huomenna ennen lähtöämme. Orestes on samaa mieltä kuin minäkin siinä suhteessa, että sinä et ole voinut ymmärtää kaikkia puolia äidin luonteessa.»
»Hermione, pidä miehesi loitolla hänestä! Oresteshan on suorastaan uusi uhri. Tuolla naisella ei ole muuta kunnianhimoa kuin yksi ainoa — nimittäin olla viehättävä. Mieluummin hän olisi ottanut Pyrrhoksen kuin Oresteen, mutta Oresteskin kelpaa. Seuraus on pian se, että Orestes alkaa olla tyytymätön sinuun — saatpa vain nähdä eikö käy niin! Aivan varmasti sanoi Helena Oresteelle ihailevansa suuresti hänen mielipiteitään, tai jotakin siihen tapaan, ja imarteli tuota hupsua. Sellaiset temput eivät enää petä minua. Sen vuoksi en ole laisinkaan sopiva minkäänlaisiin pikku keskusteluhetkiin, jolloin pohditaan elämän filosofiaa.»
»Äiti ei keimaile Oresteelle, jos sitä tarkoitat. Orestes ei ole helposti imarreltavissa. Eikä äiti sanonut ihailevansa häntä — hän sanoi vain olevansa pahoillaan Oresteen vuoksi. Orestes sanoi äidin koko ajan käyttäytyneen huomattavan itsekunnioittavasti.»
»Itsekunnioitusta hänellä tosiaankin on», sanoi Menelaos. »Mainitsiko miehesi, että äitisi oli erikoisen kaunis hänen mielestään?»
»Ei, ainoastaan, että äiti oli paljon kauniimpi kuin hän oli kuvitellutkaan.»