»Menelaos!» sanoi Helena. »Niin no, puhukaamme taas Pariksesta. Miksi hänen luonteensa oli alhainen Hermionesta?»
»Hänhän varasti teidän talousesineitänne», sanoi Kharitas.
»Mitä?» huudahti Helena.
»Hermione kertoi sen», sanoi Kharitas, »ja sitten Paris pakotti sinut lähtemään mukanaan. Hermione puhui asiasta hyvin hienotunteisesti niinkuin nuoren tytön sopiikin, mutta sen ymmärsin, että sinä teit vastarintaa koko matkan Egyptiin asti ja siellä pelastuit. Sen on totisesti täytynyt olla hyvin järkyttävä seikkailu, Helena.»
»Kharitas», sanoi Helena, »tyttäreni esittämä muunnos minun tarinastani herättää tosiaankin suuresti mielenkiintoani. Koska hän on kertonut sinulle tämän kaiken?»
»Suurimman osan ennen paluutasi ja jotakin sen jälkeen. Muutamia päiviä sitten hän pistäytyi täällä sanomassa, että hän oli sinun palattuasi saanut vahvistusta erinäisille yksityiskohdille, jotka koskevat Egyptissä oleskelua.»
»Egyptissäkö?» sanoi Helena. »Mainitsit tuon maan minun tullessani tänne nyt iltapäivällä, mutta en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitit.»
»Niin, Hermione mainitsi minulle sen miehen ja sen vaimon nimetkin, joiden luona asuit — Thon — Thonis? Niinhän se oli? Ja — aivan oikein — Polydamna.»
»Niinkö hän sanoi, että minä asuin Egyptissä Thoniksen ja Polydamnan luona?» kysyi Helena.
»Etkö sitten asunut?» sanoi Kharitas. »Hermione kertoi niin.»