»Mutta miksi sovellat tuon selityksesi Hermioneen? Mikäli minä ymmärrän, on hän rakastava elämää, kun hänelle tulee tilaisuus siihen. Myöntänet kai, että hänellä on tähän mennessä ollut enemmän huolia kuin nuorilla ihmisillä pitäisi olla. Niittenkin painamana hän näyttää selvinneen aika hyvin, vaikka en tahdokaan esiintyä tällaisten asiain tuomarina. Jollei hän vielä olisikaan, niin luultavasti Orestes opettaa hänelle — hän on nimittäin minun ymmärtääkseni yritteliäs nuori mies, jonka pää on täynnä uudenaikaisia aatteita.»
»Voi, Menelaos, ethän sinä ollenkaan ymmärrä asian ydintä! Orestes on parantumattoman vakava ja vaarallisen päättäväinen, ilman kokemusta, ilman elämisen taitoa ja täysin vailla huumorin tajua. Jokaisella on hänestä tämä mielipide. Ehkäpä se on sinusta miellyttävä arvostelu. Hän on sen lajin nuoria ihmisiä, jotka näkevät elämän puutteet ennen kuin itse elämän ja ovat liian tunnollisia jättääkseen korjaamatta paikalla jokaisen huomaamansa virheen. Hän tekee velvollisuutensa toisia kohtaan hinnalla millä hyvänsä ja panee täytäntöön sen mitä pitää taivaan tahtona, vaikkapa hänen sitten täytyisi surmata joku. Luonnollisestikin hän suorittaisi murhan mitä hienotuntoisimmin ja hyvin vastahakoisesti. Tunnen tuonlaatuisen luonteen. Hän ei ole oikea mies opettamaan Hermionea, eikä häntä itseäänkään edes voi opettaa. Etkö voi kuvitella kuinka surkeaksi Oresteen elämä varmasti muodostuu — samoin kuin sen naisenkin, joka menee hänen kanssaan naimisiin? Menelaos, auta minua pelastamaan Hermione!»
»On sääli, ettemme voi viitata lähimmässä ympäristössä mihinkään loistavaan esimerkkiin hänen opastuksekseen — ellei häntä voida houkutella seuraamaan sinun esimerkkiäsi.»
»Ei, en tahdo, että hän seuraisi minun esimerkkiäni», sanoi Helena. »Tahdon hänen elämänsä paljon loistavammaksi ja onnellisemmaksi ja rakkaudesta rikkaammaksi. Hän ei ihaile minua, enkä minä moiti häntä. Soisin hänellä olevan enemmän Adrasten mielenlaatua. Se lapsi rakastaa elämää. Olen huolellisesti ohjannut hänen kasvatustaan.»
»Jumala häntä auttakoon!» sanoi Menelaos. »Minun ymmärtääkseni joutuu hän onnettomuuteen luultavammin kuin Hermione.»
»Minä taas väittäisin, että vaara vaanii kaikkialla samanlaisena, joskin eri syistä. Kharitaksen tyhmä poika ahdistelee häntä halpamaisella tavalla. Äidilleen selittää Damastor olevansa rakastunut Hermioneen. Pelkään Adrasten ottavan hänet liian vakavasti.»
»Nyt taas en saa ajatuksenjuoksustasi vähintäkään selvää», sanoi Menelaos. »Et halua Hermionen rakastuvan, koska hänellä ei ole rakkautta elämää kohtaan. Adrasten taas et tahdo rakastuvan siitä syystä, että hänellä on rakkaus elämään. Eikö kukaan saa rakastua?»
»Naiselle merkitsee rakastuminen rakastumista mieheen», sanoi Helena. »Tapasi mukaan jätät huomioonottamatta asian ytimen. En suinkaan toivo kummankaan näistä tytöistä heittäytyvän mitättömän miehen syliin. Orestes ja Damastor eivät muuten muistuta toisiaan paljonkaan paitsi että ovat kumpikin mahdottomia. Oresteella ei ole vähintäkään rakkautta elämää kohtaan — Adraste näkisi yhdessä minuutissa hänen lävitseen. Damastor teeskentelee muka rakastavansa elämää, mutta pohjaltaan hän on täysi pelkuri, jollaiseksi hänen äitinsä on hänet tehnyt. Toivon Adrasten pääsevän siitä ajoissa selville. Soisin Pyrrhoksen olevan täällä.»
»Pyrrhoksen — Akhilleuksen pojanko?»
»Niin.»