»Minä en tahdo Pyrrhosta tänne», sanoi Menelaos. »Sanon sen Helenalle paikalla, kun näen hänet.»
»Sano se hänelle nyt», virkkoi Hermione, »tuolla hän tulee!»
III
»Helena», sanoi Menelaos, »sanon sinulle vieläkin, että en halua
Pyrrhosta tänne!»
»Se oli hyvä, että mainitsit Pyrrhoksen», virkkoi Helena, »halusinkin juuri puhella hänestä Hermionen kanssa, ja aikaa säästyy, kun pääsee suoraan asiaan».
»Salli minun sitten paikalla sanoa, äiti», virkkoi Hermione, »että en tahdo mennä naimisiin Pyrrhoksen — enkä Damastorin kanssa.»
»Damastorin? Taivas varjelkoon!» sanoi Helena.
»Etkö sinä kehoittanut Hermionea menemään naimisiin hänen kanssaan!» sanoi Menelaos. »Hän sai sen käsityksen.»
»En sinä ilmoisna ikänä», sanoi Helena. »Kerroin vain Hermionelle, että Kharitas väitti poikansa rakastavan häntä, ja huomautin, että huonommankin aviomiehen voisi valita itselleen. Ja se onkin totta. Mutta mieluummin soisin tyttärelleni paremman kohtalon. Koettaessani ottaa selvää, oliko Damastor ruvennut hakkailemaan Hermionea, niinkuin Kharitas otaksui, sain selville mitä epäilinkin, nimittäin että poika petti äitiään. Damastor ei kelpaa oikeastaan mihinkään mielestäni, ja mitä taas Pyrrhokseen tulee, en ole kehoittanut Hermionea menemään hänen kanssaan naimisiin enkä koskaan kehoitakaan. Hän saa ottaa miehekseen kenet itse haluaa. Niin hän joka tapauksessa tekeekin. En ole edes koskaan maininnut Pyrrhoksen nimeäkään hänelle, mutta aioin kyllä neuvoa häntä tutustumaan tuohon nuorukaiseen, ennen kuin valitsee lopullisesti. Sinä olet siis kertonut hänelle meidän keskustelustamme?»
»Niin olen», sanoi Menelaos. »Kerroin hänelle, että sinä halusit Pyrrhosta vävyksesi ja ehdotit, että hänet kutsuttaisiin tänne vierailulle.»