»Epäilemättä olet värittänyt selostuksesi hyvin vahvasti oman käsityskantasi mukaan», sanoi Helena. »Se on tavallinen yhteistoiminnan muoto. No mitä sinä arvelet siitä suunnitelmasta, Hermione?»
»Hermione ajattelee samoin kuin minäkin, ettei olisi oikein turvallista kutsua Pyrrhosta tänne», sanoi Menelaos.
»Kuinka niin?» sanoi Helena. »Kuka häntä loukkaisi? Vieraathan ovat aina turvatussa asemassa.»
»Mutta isäntä ei ole nykyään», sanoi Menelaos. »Me olemme päättäneet ilmaista mielipiteemme melkein yhtä avomielisesti kuin sinäkin. Hermione on samaa mieltä kuin minäkin, nimittäin että hän ja minä emme paljonkaan hyötyisi Pyrrhoksen käynnistä. Kun sinä olet täällä, ei Hermione joutuisi paljonkaan seurustelemaan tuon nuorukaisen kanssa, joka tietysti joutuisi niin suureen ihastuksen valtaan, että ei mahdollisesti huomaisikaan sellaista henkilöä olevan olemassa kuin tyttäresi — tai miehesi. Ei, Helena, se ei käy päinsä.»
»Äiti, en minä aivan noin sanonut. Minä —»
»Siitä olen varma, tyttäreni», sanoi Helena. »Jatka, Menelaos.»
»Minulla ei ole mitään lisättävää.»
»Sinulla täytyy olla», sanoi Helena. »Ei kukaan mies voi puhua vaimolleen tuolla tavoin ja tyttärensä kuullen, lisäämättä sanoihinsa vielä aika paljon. Samalla tavoin sinä loukkasit minua viime kerrallakin asiasta keskustellessamme. Silloin sanoin sinulle, etten jäisi taloosi, jos toistaisit tuon loukkauksen. Nyt lähden. Valitan, Hermione, että joudut näkemään vanhempaisi välillä näin onnettoman riidan, mutta koska isäsi on päättänyt saada sen aikaan, on parasta, että saat itse henkilökohtaisesti nähdä tämän kohtauksen. Pyysin isääsi kutsumaan Pyrrhoksen tänne, jotta perehtyisit vähän paremmin seuraelämään, ennen kuin valitset itsellesi miehen. Isäsi syytti minua siitä, että olin rakastanut Akhilleusta. Palautin Menelaoksen mieleen, että en ollut koskaan nähnyt Akhilleusta, joka oli nyt haudassaan, mutta sanoin, että jos olisin tuntenut hänet, olisin varmasti rakastanut häntä, sillä hän oli aikansa suurin mies ja puoleensavetävin samalla. Meidän täytyy välttämättä rakastaa parasta nähdessämme sen, ja jollemme halua sitä rakastaa, on meidän paras olla näkemättäkin sitä. Pyrrhos on minun käsitykseni mukaan samanlainen kuin isänsäkin. Mikäli minä tiedän, on hän nykyään elävistä miehistä kaunein. Ehkäpä olisi ystävällistä sinua kohtaan jättää hänet kutsumatta tänne, jos vain voisimme olla varmoja siitä, että et koskaan tapaa häntä sattumalta muualla, sillä Orestes ja sinä olette ilmeisesti tyytyväisiä toisiinne. Mutta jonakin päivänä joudut melkein varmasti näkemään Pyrrhoksen, ja kuinka silloin käy, jos olet jo sidottu toiseen mieheen? Halusin sanoa tämän sinulle oikein sydämeni pohjasta ja kehoittaa sinua lausumaan Pyrrhoksen tervetulleeksi hänen saapuessaan. Aioin lisätä, että vaikka uskon hänet Orestesta etevämmäksi, en ole nähnyt Orestesta ja voin siis olla väärässä. Tavattuasi Pyrrhoksen pidät häntä ehkä vähemmän viehättävänä kuin minä. Olkoon tähän eriävään käsitykseen sitten syynä sinun tai minun makuni huonous, asia on joka tapauksessa selvitetty. Sitten voit valita kenet haluat. Mutta älä kieltäydy, Hermione, ensin tapaamasta Pyrrhosta ja sitten vasta menemästä naimisiin Oresteen kanssa. Sinun luottamuksesi aviomiestä kohtaan myrkyttyy alusta lähtien. Olet muistava, että et halunnut verrata häntä toisiin miehiin. Rupeat aprikoimaan mitä olisi voinut tapahtua, jos olisit tavannut Pyrrhoksen. Ensin rukoilet, että et koskaan tapaisi häntä, sitten alat toivoa, että kuitenkin saisit nähdä hänet, ja lopuksi tietysti joudut yhteen hänen kanssaan. Näin minä aioin sanoa. Mutta sinä ja isäsi saatte nyt järjestää nämä asiat niinkuin itse parhaaksi näette. Minä jätän tämän talon ikipäiviksi. Menelaos ja minä olimme sopineet siitä, että jos hän vielä puhuisi minulle tällä tavoin, niin matkustan pois.»
»Voi, Helena», sanoi Menelaos, »minä unohdin sen kokonaan».
»Ei, et sinä unohtanut», sanoi Helena, »vaikka ei sekään olisi mikään puolustus, jos niinkin olisi. Ei suinkaan minulle ole mieluisempaa kestää loukkausta, jos tiedän sen pulpahtaneen ilmoille vaistomaisesti. Mutta sinä olit luvannut, kun keskustelimme tästä asiasta viimeksi, lakata puhumasta tuohon sävyyn, ja nyt olet kuitenkin puhunut aivan samoin omalle tyttärelleni. Sitäpaitsi sanot Hermionen läsnäollessa, että hän on yhtä mieltä sinun kanssasi, ja lapsi-paran täytyy selittää puolustuksekseen, ettei asianlaita ole niin. Nyt on kaikki välillämme lopussa, Menelaos, minä lähden omaa tietäni, ja sinä saat mennä, omaasi. Hermione, minä pyydän sinua kunniasi nimessä estämään isääsi levittämästä minkäänlaisia juoruja minun rakkausseikkailuistani Akhilleuksen kanssa tai mitään muuta valheellista juttua minun poislähtöni selitykseksi. Minä lähden sen vuoksi, että isäsi on sellainen kuin hän on.»