»Olet tehnyt viisaan päätöksen», sanoi Helena, »ja sinun on nyt paras mennä käskemään, että sanansaattaja lähtee matkalle.»
»Ja sinä jäät? Siitä kaikki riippuu?» sanoi Menelaos.
»Niinkö?» sanoi Helena. »Sittenhän se on lopultakin kaupan hierontaa.
Siinä tapauksessa en halua jäädä.»
»Voi taivas, millainen nainen!» sanoi Menelaos. »Minä menen käskemään sanansaattajaa matkalle.»
»Äiti, ethän jätä minua ennen Pyrrhoksen tuloa?» sanoi Hermione. »En voinut sanoa sitä isän täällä ollessa, mutta minua kauhistuttaa ajatella, että minua tarkastellaan jonkinlaisena vaimonkokelaana, enkä voi nyt esiintyä luontevasti Pyrrhoksen seurassa kaiken tämän juttelun jälkeen. Sitäpaitsi tunnen itseni teeskentelijäksi, kun joka tapauksessa olen päättänyt mennä naimisiin Oresteen kanssa!»
»Lupaan jäädä edes Pyrrhoksen tai Oresteen tuloon asti», sanoi Helena. »Minun kantani onkin se, että meidän on verrattava heitä keskenään. Jos sinun onkin parasta tavata Pyrrhos ensin, pitää minun tosiaankin myöntää Oresteelle tilaisuus todistaa olevansa se, miksi sinä häntä luulet. Isäsi lähettää sanan Pyrrhokselle, mutta hän on kaukana eikä voi saapua pitkään aikaan. Sitä odotellessa haluaisin saada serkkusi tänne. Toimitatko siitä tiedon hänelle?»
»Mitään en tekisi sen mieluummin», sanoi Hermione, »mutta en tiedä missä hän on. En ole koskaan tietänyt sitä. Hän piileskelee Aigisthosta. Meidän on odotettava, kunnes hän tulee itse.»
»Eikö hän voisi uskoa salaisuuttaan sinulle?» sanoi Helena. »Tuo ei miellytä minua ollenkaan. Hän menettää parhaan tilaisuuden mitä hänelle todennäköisesti voi koskaan tulla, ellemme voi saada häntä käsiimme ratkaisevalla hetkellä. Etkö voi millään lailla toimittaa hänelle sanaa?»
»En millään», sanoi Hermione, »mutta et saa moittia häntä. Hän tahtoi ilmaista minulle piilopaikkansa, mutta en sallinut sitä. Minulla oli jo hallussani liian monta hänen salaisuuttaan, ja hänen henkensä riippuu tästä. Sitäpaitsi tuottavat hänen salaperäiset ilmestymisensä ja katoamisensa jonkinlaista jännitystä — ja tämä tekee suhteemme sellaiseksi kuin rakastuneitten suhteen minun ymmärtääkseni pitääkin olla. Meidät johtaa yhteen sattuma tai kohtalo tai vaisto, eikä mikään ennakkosopimus.»
»Tunnen mielenlaatusi», sanoi Helena. »Minulta puolestani ei häviäisi suhteen jännittävyys ja runollisuus, vaikka tietäisinkin missä rakastettuni on. Meidän on siis odotettava siksi, kunnes Orestes tulee. Toivon sydämestäni, että se tapahtuisi pian. Ja sitten haluan lausua sinulle tunnustukseni siitä, että olit halukas suostumaan pyyntööni ja tapaamaan Pyrrhoksen.»