»Kohteliasko? Mutta, Hermione, hänhän on mieltynyt sinuun — hän on suorastaan rakastunut sinuun! Ei sinulla ole mitään syytä arkailla tuon asian vuoksi — hänen äitinsä, vanhan ystäväsi seurassa. Tiedän hänen tunteensa tässä suhteessa. Tuo lapsi kertoo minulle kaikki. Hän tulee usein minun huoneeseeni juttelemaan käytyään täällä sinua tervehtimässä.»
»Mitä hän kertoo sinulle, Kharitas? Hän ei nimittäin käy koskaan täällä minua tervehtimässä. En ole viikkokausiin vaihtanut hänen kanssaan sanaakaan.»
»Hermione! Minä luulen pyörtyvän!! Damastor!… Älä sano minulle niin — se poika ei voisi pettää minua.»
»Kharitas, mieltäni pahoittaa puhua sinulle tästä, mutta kerran ennenkin ja useampiakin kertoja olet vihjaissut, että Damastor muka rakastaa minua. En tahtonut keskustella enemmän tuollaisesta, mutta se kiusasi minua, koska Damastor ei ole koskaan osoittanut pienintäkään huomaavaisuutta minua kohtaan. Minusta tuntui ikävältä, että sinä elit väärän kuvittelun vallassa.»
»Hän sanoi — hän on aina sanonut — tulevansa tänne vain sinua tapaamaan. Luulin hänen tarkoittavan —»
»Minä uskonkin hänen käyneen täällä», sanoi Hermione. »Sitä en laisinkaan epäile. Enkä sitäkään epäile, että hän on hurmaantunut erääseen tyttöön. Tässä talossa on useampiakin naisia eikä vain yksi, Kharitas.»
»Et suinkaan väitä, että hän on rakastunut — äitiisi!»
»Ei, kumma kyllä, tässä tapauksessa ei ole puhe äidistäni. Otaksun — luonnollisesti en voi tietää varmasti — että kysymyksessä on Adraste.»
»Ja kuka on Adraste?»
»Tiedäthän sinä — olethan nähnyt hänet — sama tyttö, joka on äitini lähin palvelija.»