»Siinä tapauksessa opin kaikki ennen lähtöämme», sanoi Helena.
Parin viikon päästä näki Helena miehensä tulevan Thoniksen, Polydamnan miehen, talosta pieni karitsa viittansa alla. Sillä välin kun Menelaos käski miehet rauhalliseen paikkaan ja uhrasi eläimen, pysytteli Helena hienotunteisesti teltassa. Menelaos tapasi hänet siellä.
»Ole valmis lähtemään matkalle huomenna», sanoi aviomies, »siinä tapauksessa, että tuuli nousee».
Helena oli valmis, ja tuuli nousi, mutta kävi ilmi, että se oli vain herkkä ja lyhytikäinen tuulenpuuska. Heidän päästyään Pharoksen saarelle se vaimeni kokonaan.
»Eipä mitään», sanoi Menelaos, »täällähän on hyvä satama ja raikas lähde. Me poikkeamme tänne, kunnes tuuli viriää, ja täytämme tynnyrimme.»
Helena astui maihin kapeaa siltaa myöten, jota merimiehet pitivät hänen edessään, sennäköisenä kuin olisi tottunut nousemaan maihin Pharoksessa. Kahdenkymmenen päivän kuluttua loppui ruoka, ja miehet hiippailivat pitkin kivistä rantaa koettaen pyydystää kaloja pienellä nuoranpätkällä ja koukulla, jossa ei ollut lainkaan syöttiä. Kaikkina noina päivinä Helena käyskenteli tyynenä ja viehättävänä tasaisimpia polkuja vuorten välissä tai istui erään vaatimattoman kallion rinteellä katsellen purppuraisia aaltoja ja lokkeja ja etäistä taivaanrantaa. Menelaos vältteli miehiään ja käveli yksinään kaukana Helenasta saaren toisessa päässä. Mutta kun Menelaos vihdoin osui Helenan luokse tämän istuessa tavallisella paikallaan kalliolla, ei Helena hänen huomatakseen laisinkaan hämmästynyt.
»Tuumin tässä paluumatkaa Egyptiin», aloitti Menelaos. »Nämä miehet tarvitsevat parempaa ruokaa kuin mitä täältä voivat löytää, ja me voimme yhdessä päivässä soutaa Kanopukseen.»
»Jos kysyt minulta neuvoa», sanoi Helena, »niin en voi muuta kuin yhtyä järkevään mielipiteeseesi. Niinkuin sanoit, näyttää siltä kuin me tarvitsisimme ruokaa.»
»Toisinaan sinä hermostutat minua, Helena», sanoi Menelaos. »Mikä tyhmyri tahansa ymmärtäisi, että meidän on palattava Egyptiin. En pyytänyt sinulta neuvoa. Oikeastaan minun olisi pitänyt lähteä takaisin kauan sitten.»
Hän oli valmistautunut sanomaan Helenalle miksi hän ei ollut lähtenyt takaisin aikaisemmin, mutta tämä ei, kiusallista kyllä, kysynyt sitä. Menelaos kääntyi ja näki edessään perämiehen ja kolme muuta miestään riutuneina ja nälkäisinä. He näyttivät odottavan siinä sanoakseen hänelle jotakin epämiellyttävää.