»Joskus onkin asianlaita niin, Helena», sanoi Menelaos, »ja nyt on juuri luullakseni sellainen hetki! Olet niin usein ilmaissut ihailusi kovakouraisia aviomiehiä kohtaan. Nyt minun tekee mieleni ruveta esittämään sellaista osaa. Pidän sanani siinä, mitä sovimme Pyrrhoksesta. Kun hän tulee, kestitsen häntä niinkuin isännän asema vaatii, mutta avioliitosta ei puhuta mitään. Hänen lähdettyään menee Hermione naimisiin Oresteen kanssa. Enkä minä rupea enää kuuntelemaan mitään lisäselityksiä tässä asiassa.»
»Hyvä on!» sanoi Helena. »Sitä minä juuri odotinkin. Tarkoitukseni oli antaa Hermionelle vapaus valita aviomies itselleen sen jälkeen kun hän olisi nähnyt Pyrrhoksen, mutta olen varma siitä, että hän menee joka tapauksessa naimisiin Oresteen kanssa, joten sinun käskyäsi ei ole vaikea totella. Jos hän ihmeen vaikutuksesta muuttaa mielensä ja tahtoo miehekseen Pyrrhoksen, aiot sinä minun ymmärtääkseni pakottaa hänet menemään Oresteelle joka tapauksessa. Hyvä on. Mutta niin menetellessäsi olet kovakourainen isä etkä kovakourainen aviomies.»
»Minä edellytän, että Hermione tahtoo mennä naimisiin Oresteen kanssa», sanoi Menelaos. »Hän ymmärtää kyllä, ettei minulla ole aikomustakaan pakottaa häntä avioliittoon vastoin tahtoaan.»
»Kas siinä sitä ollaan, Menelaos», sanoi Helena. »Tiesin, että sinä et voisi pysyä osassasi kauan, mutta otaksuin sinun sentään voivan näytellä julmurin osaa enemmän kuin kolme sekuntia. Miksi et polje jalkaasi lattiaan ja sano selvästi kuka pääsee vävyksemme? Käske Hermionen ottaa hänet ja hänen ottaa Hermione, kiellä puhumasta siitä enää sanaakaan ja käske minun hillitä kieleni. Miksi et tee niin?» —
»Sinun pilkkailusi ei häiritse minua», sanoi Menelaos; »olen tosiaankin lausunut lopullisen mielipiteeni, niinkuin saat huomata. Hermionen on mentävä naimisiin Oresteen kanssa. Aion olla kohtelias Pyrrhokselle — mutta en sen ystävällisempi. En pidä hänestä enkä pitänyt hänen isästään, ja nyt kun tiedän sinun toivovan, että olisit mennyt naimisiin heistä jommankumman kanssa, pidän heistä vieläkin vähemmän. Niin kauan kun Pyrrhos on täällä, voit sinä pysytellä poissa näkyvistä muulloin paitsi ateriain aikana sekä joinakin muina hetkinä, jotka minä määrittelen tarkemmin. Jollet tottele minua, niin lukitsen sinut huoneisiisi ja panen vartijan ovellesi. Pyrrhos ei pidä sitä outona, kun muistaa elämäntarinasi. Sanon hänelle käyttämällä jossakin määrin hyväkseni sinun avomielisyyttäsi, että olisin kohdellut sinua kunnioittavammin kuin ansaitsit, olisin kohottanut sinut entiseen asemaasi yhteiskunnassa, olisin antanut sinulle takaisin kaikki mitä olit heittänyt pois — mutta sinä et sallinut minun tehdä sitä. Sinä olet mahdoton, Helena, aika lailla edullisen näköinen ulkonaisesti, mutta sisäisesti kaikkea muuta kuin kaunis. Olet synnynnäinen juonittelija. Jos on välttämätöntä, kerron hänelle koko tarinan.»
»Menelaos», sanoi Helena, »kun sinä selität käsitystäsi voimakkaasta miehestä, olen tosiaankin pahoillani vuoksesi, kovin pahoillani. Sinä ja veljesi riitelitte aina Akhilleuksen kanssa. Tiesitte, että hän oli teitä suurempi, ja keksitte syitä hänen kiusakseen. Nyt, kun olet kutsunut Pyrrhoksen kotiimme minun pyynnöstäni ja sitä erityistä tarkoitusta varten, jonka me kolme ymmärrämme — lasken nimittäin Hermionen tässä mukaan — sanot aikovasi kertoa hänelle kaikki minusta — toistat minun ymmärtääkseni muutamia niitä kohteliaisuuksia, joita käytät perheen keskuudessa. Pyrrhoksen vierailu on minun nähdäkseni oleva täynnä yllätyksiä hänelle, mutta suuresti katsoen hän nauttii, sillä sinä olet selvästi paljastava hänelle kuinka korkealle arvioit hänet ja kuinka vähäpätöisenä pidät itseäsi. Olet aivan oikeassa. Jos minun on verrattava teitä keskenänne älyn, ulkomuodon, tapain ja tekojen puolesta — on sinun tosiaankin parasta teljetä minut lukkojen taakse. Anna Hermionen tavata hänet, sitähän minä ensi sijassa halusinkin. Sitäpaitsi en luultavasti toivokaan näkeväni Pyrrhosta, jos sinäkin olet läsnä. Häpeäisin liiaksi sinun vuoksesi, Menelaos. En voisi selittää miksi menin naimisiin kanssasi tai miksi tulin takaisin. Tietysti voisin sen tehdä, jos asiasta tulisi kysymys, mutta olisihan kerrassaan sopimatonta ruveta keskustelemaan sinusta vieraan kanssa.»
»Miksi sitten menit kanssani naimisiin?» kysyi Menelaos. »Ja miksi tulit takaisin?»
»Erehdyin», sanoi Helena.
»Kun ajattelen, että kaikki tämä on järjestetty, jotta minä tulisin onnelliseksi», sanoi Hermione, »niin olen kovin ihmeissäni. Kuinka te molemmat voitte kuvitella minun hyötyvän tästä Pyrrhoksen vierailusta, kun tiedän mitä te ajattelette hänestä ja toinen toisestanne? Jos tällä tavoin varustaudutaan valitsemaan oikea aviomies, niin varmasti tulee asiasta vähemmän hälinää, jos ensin valitsee väärän ja eroaa hänestä sitten.»
»Olet aivan oikeassa, Hermione», sanoi Helena. »On aivan hyödytöntä, että Pyrrhos nyt tulee tänne. Minua kaduttaa nyt, että ensin ehdotin sellaista. Tarkoitin hyvää, mutta isäsi selittää väärin minun vaikuttimeni, ja hänen mielentilansa on nyt liian surkea, jotta kukaan vieras olisi meille tervetullut. Olen aivan vakavasti sillä kannalla, Menelaos. Hyväksyn Oresteen vävykseni. En vastusta enää koskaan sitä suunnitelmaa, en sinun läsnä ollessasi enkä selkäsi takana. Ja viimeisenä suosionosoituksena pyydän sinua peruuttaman kutsun — lähetä sana, että Agamemnon on palannut ja että teidän veljesten yhteiset asiat pakottavat lykkäämään tuonnemmaksi sen ilon, jota olimme odottaneet hänen vierailustaan.»