»Et sinä nyt pääse niin vähällä», sanoi Menelaos. »Näen mainiosti mihin pyrit. Mieluummin kuin sallit minun kertoa koko tarinaa, jotta hän puolestaan voisi selostaa uteliaalle maailmalle millainen meidän suhteemme on, tahdot estää häntä käymästäkään täällä. Mihinkään sellaiseen en suostu. Pyrrhos tulee, jos suinkin voin houkutella hänet siihen. Jos pidät arvossa sitä vapautta, jota nyt nautit, et koeta enää laisinkaan vastustaa Orestesta. Ja ensimmäisessä sopivassa tilassa menee Hermione naimisiin serkkunsa kanssa.»
»Voi, isä», sanoi Hermione, »soisin sinun menettelevän niinkuin äiti neuvoo — älä kutsu Pyrrhosta tänne! Kukaan ei häntä nyt halua — olen varma siitä, että teet äidille vääryyttä — hän puhui perherauhamme kannalta. Uskon tosiaankin, ettei hän omasta puolestaan välittäisi, vaikka lukitsisitkin hänet huoneisiinsa ynnä muuta semmoista — siitä hän saisi senlaatuista mielenkiihoketta, jota kaipaa. Mutta tällä kerralla hän ajattelee minua ja meitä kaikkia, ja hänen neuvonsa on hyvä. En tahdo tuota miestä tänne!»
»Olen pahoillani, mutta nyt on liian myöhäistä peruuttaa», sanoi Menelaos. »Minun oli pakko kutsua hänet, vaikka en kaivannut häntä sen enempää kuin sinäkään. Nyt hän tulee.»
»Menelaos», sanoi Helena, »minä epäilen, ettei sinulla ole oikeutta kutsua Pyrrhosta tänne, kun ottaa huomioon kuinka kiihkeästi olemme väitelleet hänestä ja kuinka jyrkästi mielipiteet perheen keskuudessa eroavat hänestä. Mahdollisesti hän voisi huomata jonkinlaista epäkohteliaisuutta ja loukkaantua siitä. Hän otaksuisi sinun jatkavan vanhaa kiistaasi hänen isänsä kanssa — ja ylimalkaan otaksuisivat ihmiset niin — ja sinun maineesi kärsisi.»
»Minä kyllä huolehdin maineestani», sanoi Menelaos. »Sinä olet tosiaankin oikea henkilö neuvomaan minulle kuinka nimeäni on varjeltava! Missä olet oppinut sen taidon?»
»Olet epäkohtelias», sanoi Helena, »ja nyt olet kiukuissasi. Ikäväkseni näen sinun menettäneen mielenmalttisi. Salli minun huomauttaa, että jollet onnistu tulemaan hyvin toimeen Pyrrhoksen kanssa, voisivat ystävämme alkaa kysellä eikö mahdollisesti voisi sanoa jotakin niiden aikaisempain vieraittesi puolustukseksi, jotka eivät tulleet toimeen kanssasi. Pariksenkin tapauksessa oli niitä, jotka kyselivät mitä teit saattaaksesi asiat niin hullulle kannalle. Sinun pitäisi voida osoittaa edes yksi nuori mies, joka on tullut vierailemaan luoksesi ja poistunut ystävänä. Koska emme voi tietää tämän vierailun varmasti päättyvän sillä tavoin, pyydän sinua kieltämään Pyrrhosta tulemasta nyt juuri.»
»Ainoa laiminlyöntini Pariksen suhteen», sanoi Menelaos, »oli se, että uskalsin päästää sinut näkyvistäni. Sitä en tee enää. En välitä hitustakaan siitä lähteekö Pyrrhos ystävänä vai ei, mutta takaan sinulle, että hän lähtee tästä talosta yksin. Hän ei vie mennessään Hermionea eikä sinua. Jos sinä käyttäydyt kunnollisesti, ei hänen kanssaan tule minkäänlaista riitaa.»
»Anna hänen siis tulla vasta myöhemmin», sanoi Helena. »Jos hän tulee näinä lähipäivinä tai -viikkoina, voi hän saapua juuri silloin kun sinun pitäisi lähteä veljesi luokse. Olettakaamme, että Agamemnon lähettää sinulle kiireisen kutsun. Aiotko siinä tapauksessa vastata, että lähtisit mielelläsi häntä auttamaan, mutta että sinulla on vieras, jonka seuraan et uskalla jättää vaimoasi? Jos Agamemnon tarvitsee sinua, on sinun lähdettävä — et koskaan antaisi itsellesi anteeksi sitä, että jäisit menemättä. Enkä minä tosiaankaan haluaisi jäädä tänne yksin vieraan kanssa, kun tietäisin mitkä mustasukkaiset epäilykset kytisivät mielessäsi lopun ikäsi. On parasta, että et sido itseäsi millään tavoin, kenties sinun on piankin lähdettävä.»
»Veljeni ei tarvitse minua», sanoi Menelaos. »Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä varmempi olen siitä. Hän kyllä hoitelee Aigisthoksen itsekin, tai jos hän tarvitsee apua, niin Orestes on tulossa.»
»Tulossa minne?» kysyi Hermione. »Kuinka sinä sen tiedät?»