"Mikä konna se noin minun kimppuuni käy?" hän virkkoi.
"Ei ole konna, ei ole konna!" ärjyi Sly. "Nyt ovat osat vaihtuneet. Olenpa tainnut viimeinkin tavata Robin Hoodin, ja näyttäköön nyt tämä ryhmysauvani, kumpi meistä on väärässä ja toiselle maksun velkaa."
Ja näin sanoessaan hän hyökkäsi päin käsittämättömän vikkelästi antaen Robinille huumaavan iskun isolla sauvallaan. Niin vikkelä oli kattilanpaikkaaja, että sauva paukahti ennen kuin Robin ennätti paljastaa miekkaansa.
Robin horjahti rajusta iskusta, mutta hänen onnistui kuitenkin sivaltaa miekkansa ja asettua päin vastustajaansa. Jonkin hetken hänen oli pakko väistellä puoleen ja toiseen välttyäkseen suhisevilta iskuilta; sitten hän hyökkäsi vastustajansa kimppuun, sillä hänen sappensa kiehahti, ja kattilanpaikkaajan oli pakko puolustautua. Mutta Sly osoittautui yhtä hyväksi puolustajaksi kuin oli hyökkääjäkin. Robinin miekka osui yhä uudestaan hänen kovapuiseen sauvaansa, ja metalli helähti puuhun, niin että metsä kajahteli. Sitten Sly heilauttaen nuolen nopeudella tavattoman isoa kankeaan antoi torjumisliikettä seurata iskun Robinin oikeaan käsivarteen ja osui häntä niin ilkeästi kyynärpäähän, että käsivarsi kuoleutui sormen päästä olkapäähän, eikä rosvo kyennyt enää pitelemään miekkaansa.
"Pidetäänpä hetken aselepo, kattilanpaikkaaja", sanoi Robin. "Pyytäisin vielä pientä suosionosoitusta sinulta."
"Vai suosionosoitusta!" huudahti kattilanpaikkaaja. "Mieluummin hirtän sinut tuohon puuhun. No totta toisen kerran, olenpa tainnut lopultakin saada haltuuni kuuluisan Robin Hoodin, ja palkkio kuuluu minulle."
Ja näitä ajatellessaan Sly hyppeli ilosta ja katseli sitten ympärilleen nähdäkseen, mikä tie vei Nottinghamiin. Kun Robin huomasi, että kattilanpaikkaajan pää oli hetkeksi kääntynyt poispäin, hän tarttui torveensa ja puhalsi metsäkutsun.
"No, no", kiljui kattilanpaikkaaja, "ei nyt ole aikaa kutsuhuutoja puhaltaa ja torvia toitottaa. Sinun on seurattava minua, tai muuten minun on pakko tällä pikku kehoittimellani antaa sinulle muutamia vienoja lemmentaputuksia", ja hän antoi sauvansa vinkuen suhahtaa ilman halki.
Mutta samassa hyökkäsivät esiin Pikku John ja Puna-Will ja juoksivat johtajansa avuksi.
Kattilanpaikkaaja tuijotti hämmästyneenä Pikku Johniin, sillä hän ei ollut vielä sinä ilmoisna ikänä nähnyt sellaista miehen koljoa.