Kahdenkymmenen minuutin kuluttua Rob ja Will lähestyivät puiden suojassa pientä kylää, mutta vastakkaiselta puolelta kuin mistä olivat paenneet. Tirkistäessään eräästä tiheästä pensaikosta he parhaiksi näkivät, miten metsänvartijat marssivat kylästä pois, vangit keskellään. Pakolaisten takaa-ajo oli keskeytetty vaarallisen rämeen reunassa, ja joukkue palasi nyt Nottinghamiin. Reen he jättivät paikoilleen, ja sen lähellä virui Hobb raukka samassa asennossa mihin oli kaatunutkin.
"Pelastamaan ja kostamaan", mutisi Robin Hood, ja Will nyökkäsi ja kertasi sanat ihmeissään, aivan kuin ei olisi voinut aavistaakaan, millä tavoin se kävisi päinsä.
"No, Will", sanoi Rob, "kerro tarkkaan, mitä tietä noiden mahtavien metsänvartijoiden on kuljettava kaupunkiin."
Will innostui kuvailemaan, ja pian Robin kohotti kätensä. "Hyvä on", hän sanoi, "tässä voi vielä käydä hyvinkin. Suuri, avoin kenttä, sanot. Opasta minut sinne, Will, ja koetetaan joutua perille ennen kuin metsänvartijat ovat kulkeneet sen poikki."
Will Stutely, se nimittäin oli puunhakkaajan nimi, kulki edellä, ja he kiiruhtivat metsän läpi ja saapuivat avoimelle kentälle juuri kun metsänvartijat olivat sen keskellä. Robin Hood jätti Willin puiden suojaan, astui ylpeästi näkyviin ja huusi kovalla äänellä päämetsänvartijalle.
"Hoi, metsänvartija!" hän huusi, "luovuttakaa vangit, tai teidän käy huonosti."
Päämetsänvartija saattoi tuskin uskoa omia silmiään nähdessään, että Rob oli tullut, kuten näytti, yksinään takaisin vastustamaan vihollistensa suurta joukkoa. Mutta hän oli liian vihoissaan kyetäkseen vastaamaan; hän tarttui vain kiireesti jouseensa ampuakseen ylpeän nuorukaisen, ennen kuin tämä ehtisi palata puiden suojaan. Hän jännitti jousensa kaikin voimin ja liipaisi nuolen. Mutta välimatka oli liian pitkä, ja nuoli tupsahti ruohoturpeeseen kahdenkymmenen yardin päähän Robin Hoodista.
Nyt Robin näytti heille ison jousensa voimaa ja silmiensä ihmeteltävää tarkkuutta, sillä hän pani yardin pituisen nuolen jänteeseen ja ampui hetkeäkään tähtäämättä. Samassa päämetsänvartija parahti kovasti ja kaatui maahan, kiskoen vimmatusti nuolta, joka oli puhkaissut hänen kurkkunsa ja tunkeutunut vielä pitkältä niskastakin ulos.
Metsänvartijoiden seisoessa tätä hirvittävää laukausta ihmettelemässä kaikui Robinin ääni taas: "Laskekaa vangit irti, muutoin teidät perii hukka!"
Hetken odotettuaan hän ampui uuden nuolen, joka puhkaisi toisen, lähintä vankia pitelevän miehen hartiat. Ja tuskin tämä nuoli oli iskenyt, kun vielä yksi tulla suhahti heidän joukkoonsa surmaten vangin toisella puolella olevan miehen. Metsänvartijat huomasivat, ettei kukaan vankien läheisyydessä oleva voinut säilyä hengissä.