"Kuulepa, vanha pyhiinvaeltaja, mitä asiaa sinulla on minulle?" kysyi sheriffi äreästi, luullen että pyhiinvaeltaja aikoi kerjätä häneltä, ja samalla itsekseen päättäen olla antamatta pennin pyöreätäkään.
"Niin, herra sheriffi!" virkkoi repaleinen pyhiinvaeltaja, "olen kuullut, että tarvitsette tänään pyöveliä."
"Tarvitsen tosiaankin, aivan välttämättömästi", vastasi sheriffi ja hänen äänensävynsä oli jo jonkin verran ystävällisempi, kun pyhiinvaeltaja ei kerjännyt häneltä. "Tarvitsen kylläkin, sillä minua on onnistanut niin erinomaisesti, että olen saanut kiinni Robin Hoodin kolme roistoa, ja aikomukseni on nostaa heidät killumaan täsmälleen kello kaksitoista. Kunpahan vain voisin ripustaa heidän johtajansakin yhteen hyrkyyn!"
"Niin, herra sheriffi", sanoi pyhiinvaeltaja, heilutellen hartaana päätään. "Käsitän hyvin tunteenne. Olen kuullut, että Robin Hood on aiheuttanut teille paljon harmia."
"Hän on suurin konna joka vielä kuljeskelee hirttämättä", murisi sheriffi. "Mutta vielä koittaa päivä, jolloin katsomme toisiamme silmästä silmään, ja yrittäköönpä silloin livistää kynsistäni jos kykenee."
"Voi, voi!" vaikeroi pyhiinvaeltaja, "kyllähän siitä tulee surkea päivä Robin Hoodille, herra sheriffi — surkea päivä, se on varma. Mutta entä hänen rosvojoukkonsa kolmen miehen hirttäminen? Olenhan minä vain vanha, yksinkertainen ukon kötys, mutta haluaisin mielelläni kuulla, minkä palkkion maksatte, jos toimin tänään pyövelinä."
"Hyvän palkkion — hyvän palkkion", sanoi sheriffi innoissaan. "Kolmetoista penniä rahana ja vankien puvut, eikähän puku sinulle, pyhiinvaeltaja parka, totta vieköön, pahaa tekisi."
"Hyvä on palkkio", sanoi pyhiinvaeltaja. "Suostun kauppaan ja kyllä minä ne junkkarit hoidan."
Kymmenen minuuttia ennen kahtatoista lähti vankilan portilta liikkeelle kulkue ja eteni torille päin. Siihen kuului mieslukuinen normannilainen sotamiesjoukkue, jonka keskellä vangit astelivat. Vankien edellä ontui vanha pyhiinvaeltaja, jonka piti hirttää heidät. Kulkue saapui torille, joka oli niin tupaten täynnä väkeä, että sotamiesten täytyi väkipakolla tunkeutua ihmisjoukon läpi hirvittävää hirsipuuta kohti, jossa poikkitangosta riippui kolme nuoran silmukkaa. Hirsipuun juurelle oli raivattu avoin alue, ja siinä heitä odotti sheriffi.
"Miehet killumaan — miehet killumaan, hyvä mies!" sanoi sheriffi.
"Näytäpä, että olet kykenevä pyöveli."