"Kaikki aikanaan, herra sheriffi", sanoi pyhiinvaeltaja, "mutta ensin ripitän nämä hirtettävät miehet."
Sitten hän kuiskutteli miehille, ja kun sheriffi luuli hänen heitä ripittävän, hän neuvoikin heille tarkat ohjeet, miten menetellä seuraavina ankarien ponnistusten hetkinä.
"Hirteen miehet — hirteen miehet!" huusi sheriffi kärsimättömänä.
"Entä onko sinulla laukkua, johon panet vankien vaatteet?"
"On, sheriffi. Minulla on laukkuja yllin kyllin", sanoi pyhiinvaeltaja nauraen ja rupesi sitten laulamaan: —
"On laukut ohrille, jauhoille,
Ja laukku on maltaille;
On laukut leiville, paistille,
Ja laukku myös torvelle."
"Mitäs sinä, ukkoriepu, torvella teet?" ilkkui sheriffi. "Osaatkohan edes puhaltaa torvea?"
"Osaanko puhaltaa?" huusi pyhiinvaeltaja. "Saatpa kohta kuulla, sinä ylpeä sheriffi, puhallanko kunnollisesti."
Tämän sanottuaan pyhiinvaeltaja muuttui ihmeellisesti koko olennoltaan. Hänen köyristynyt, kumarainen vartalonsa ojentui pitkäksi ja käskeväksi hänen heikko, väräjävä äänensä kävi täyteläiseksi ja sointuvaksi, ja lavan reunalla seisten Robin Hood nosti torven huulilleen ja kajahutti kolme kaikuvaa törähdystä.
Sheriffi tunsi hänet heti paikalla.
"Petosta! petosta!" hän huusi. "Robin Hood! Se on Robin Hood itse!
Ottakaa hänet kiinni! Tappakaa!"