"Tunnen sinut!" hän huudahti, "tunnen sinut! Olet Marian Neito. Marian kulta, miten olet tullut tänne?"
"Lähdin etsimään sinua, Robin", vastasi neito, "sillä koko maailmassa ei minulla ole muuta ystävää kuin sinä. Enkä minä tuntenut sinua, ja nyt olen sinua haavoittanut."
"Mitä joutavia", sanoi Robin. "Paljon ilkeämpiä iskuja ja kolahduksia me vihreällä salolla saamme. Eikä ole ihmekään, ettet tuntenut minua, sillä olen naamioinut itseni, kun vihamieheni Nottinghamin sheriffi tahtoisi vangita minut."
Ystävykset istahtivat läheiselle sammalmättäälle ja rupesivat juttusille kertoen toisilleen elämänsä vaiheita. "Entä onko sinulla sijaa minulle vihreällä salolla, Robin?" kysyi Marian Neito.
"On toki, ja minä tunnen itseni ylpeäksi, kun saan sinut sinne", huudahti henkipatto. "Tule, mennään Allan-a-Dalen vaimon puheille; hän ottaa sinut riemumielin suojaansa."
Niin he yhdessä lähtivät matkaan ja taivalsivat sille syrjäiselle metsäaukiolle, missä joukkueen leiri sijaitsi. Ja hyvin tervetulleeksi toivotti Allan-a-Dalen vaimo Marian Neidon, ja ylen iloinen oli seniltainen juhla. Puna-Will ja Pikku John lähtivät oikopäätä liikkeelle jousineen ja tappoivat pari lihavaa hirvihärkää, ja Marian Neidon kunniaksi vietettiin riemuisa tuliaisjuhla. Miehet rupesivat iloiseen piiriin ison, tammipölkyistä rakennetun nuotion ympärille, ja söivät kyllikseen makeata riistaa ja joivat palan paineeksi pulloittain viiniä ja haarikoittain ruskeaa kuohuvaa olutta. Niin tuli Marian Neito Sherwoodiin ja hallitsi kuningattarena metsäkemuissa.
XX luku
SIR RICHARD LEE MAKSAA VELKANSA
Eli ritari siivona kodissaan —
Ja totta ma tiedän kai —
Kunis neljäsataa puntaa hän
Velan maksuksi kootuksi sai.
Sata jousta hän sitten toimitti
Ikisitkein jäntehin;
Sata nuolikimppua oivaa myös
Päin kirkkahan kiiltävin.