"Ei, ei", huusi sir Richard, joka kannatti rehellistä peliä. "Ote oli luvallinen. Se oli luvallinen heitto."
Metsänvartijat tiesivät sen hyvin itsekin, mutta he pitivät suurta ääntä ja huusivat tahallaan väittäen otetta vääräksi, jotta heidän mestarinsa häviö ei herättäisi huomiota ja he pääsisivät maksamasta vedon, minkä hänen puolestaan olivat lyöneet. Syntyi aikamoinen hälinä aitauksen ympärillä. Toiset huusivat isoa painijaa vastaan, toiset hänen puolestaan. Mutta edelliset olivat huomattavasti voitolla, sillä hän oli hankkinut itselleen useiden vihamielisyyden, koska oli paiskannut maahan miehen, johon enemmistö oli luottanut.
"Olen joskus nähnyt tuon ison miehen", mutisi sir Richard itsekseen, "mutta missä ihmeessä? — missä ihmeessä?"
Hän mietti hetkisen ja hätkähti sitten satulassaan. "Nyt tiedän — nyt tiedän", hän muisti. "Se on sama iso mies, joka oli Robin Hoodin seurassa. Nyt muistan, että tämähän se nouti laukun, jossa ne neljäsataa puntaa olivat. Niin, sitä en saata milloinkaan unohtaa."
Sir Richard oli oikeassa, mies oli Pikku John. Hän oli ollut tiedusteluretkellä, oli kuullut painikilpailusta eikä voinut pysyä niistä poissa. Hän oli saapunut juhlapaikalle vain katsoakseen mieliurheiluaan, mutta aitauksen ja palkinnot nähdessään ei voinut hillitä itseään, vaan oli ilmoittautunut kilpailijaksi Will Glade nimisenä ja oli kumonnut kaikki vastustajansa.
"Heittäkää hänet aitauksesta ulos!" kiljuivat metsänvartijat. "Pois aitauksesta! Se oli luvaton ote. Jatketaan painia!"
Tähän huutoon yhtyivät monet, jotka halusivat saada nähdä suosikkinsa uudestaan onneaan koettamassa painissa, mistä tuo kauhea painimestari oli syrjäytetty; mutta paljon oli rehellisenkin menettelyn kannattajia, jotka rohkeasti puolustivat Pikku Johnia ja sanoivat, että hän oli paininut kunnollisesti ja rehellisesti.
Äkkiä Pikku John joutui suureen vaaraan, sillä kiukkuiset metsänvartijat olivat rynnänneet aitaukseen ja karkasivat hänen kimppuunsa, useat miekka paljastettuna, ja uhkasivat tappaa hänet, ellei hän heti paikalla luopuisi kilpailusta. Mutta he uhkasivat väärää miestä. Jäntevä jättiläinen ei pelännyt, vaan pysyi päättävästi paikoillaan ja uhmasi heitä kaikkia. Mutta huonosti hänen olisi käynyt, ehkä olisi tullut surmatuksikin, ellei sir Richard olisi puuttunut asiaan. Hän kokosi miehensä ympärilleen ja käski heidän seurata. Ja niin ritari ratsasti läpi väkijoukon ja tunkeutui sille paikalle, missä Pikku John seisoi raivoisan roskajoukon ympäröimänä.
"Peräytykää!" huusi sir Richard metsänvartijoille. "Peräytykää älkääkä koskeko siihen mieheen!"
Sheriffin miehet olisivat vähät välittäneet ritarin sanoista, jollei väkijoukko olisi yhtynyt niihin.