Pikku John puhalsi torveensa, ja kohta riensi paikalle sataneljäkymmentä ravakkaa miestä, jokaisella yllään punainen viitta ja kaikki hyvin aseistettuina. Munkit katselivat tätä komeata rintamaa ja sitten huolestuneina kuormahevosiaan, aivan kuin olisivat olleet levottomia rikkauksistaan.
Pian oli päivällinen valmis ja munkit istuutuivat syömään, ja Robin
Hood ja Pikku John tarjosivat heille parasta, mitä pöydässä oli.
"Syökää vankasti, munkki", sanoi Robin Hood luostarin johtajalle.
"Paljon kiitoksia, hyvä mies", sanoi munkki, "sen teenkin, sillä kestityksenne on yltäkylläinen."
"Missä on luostarinne?" jatkoi Robin.
"Pyhän Marian luostari", sanoi munkki. Robin kohotti silmäkulmiaan ja naurahti hieman.
"Ja mikä on arvonne siellä?"
"Olen pääisännöitsijä", sanoi munkki hyvin tärkeänä. Robin naurahti taas.
"Miksi nauratte, mies?" kysyi pääisännöitsijä.
"En voi olla naurahtamatta", vastasi Robin, "kun ajattelen, että Pyhän
Marian luostarin pääisännöitsijä juuri tänä päivänä on vieraanani."