Pitkä henkipatto levitti viittansa maahan ja otti vakat, jotka olivat riippuneet etumaisen kuormahevosen selässä. Hän mursi ensimmäisen kannen auki ja kaatoi sen sisällyksen viitalle. Kimalteleva kultavirta valui viitalle.
"Ihme! Ihme!" huusi Robin Hood. "Enkö sanonut, että nuo kaksikymmentä markkaa ehkä ovat lisääntyneet?"
Pikku John mursi toisen arkun auki, ja uusi kultavirta kilisi alla olevalle kiiltävälle kasalle.
"Ihme! Ihme!" kiljuivat rosvot kuorossa, ja heidän kylkensä hytkyivät naurusta johtajan pilan johdosta, samalla kun pääisännöitsijä kulmat synkkinä katseli toimitusta.
"Laske rahat, Pikku John", sanoi Robin Hood. Pikku John laski ja huomasi niitä olevan yli kahdeksansadan punnan.
"Anna munkille hänen kaksikymmentä markkaansa, Pikku John", käski johtaja, ja Pikku John laski kaksikymmentä markkaa.
"Siinä nyt ollaan, munkki", sanoi Robin Hood. "Emme ole ryöstäneet teiltä ainoatakaan hopeapenniä. Omasta suustanne kuulimme, että teidän arkuissanne ei ollut yhtään yli kahdenkymmenen markan, joten Pyhä Neitsyt siis on tehnyt ihmeen, kun on toimittanut sinne kahdeksansataa puntaa, ja tuntunee hyvin luultavalta, että Pyhä Maria haluaa kaksinkertaisena palauttaa minulle ne rahat, jotka lainasin ritarille, jotta ritari voisi suorittaa ne apotille."
"Varkaita ja rosvoja te olette!" huusi raivoissaan pääisännöitsijä. "Pankaa heti takaisin minun herra apottini rahat tai saatte niskaanne hänen ankarimman kirouksensa. Kelloin, kirjoin, kynttilöin hän teidät kiroaa, ja te olette kadotetut nyt ja iankaikkisesti!"
"Kappas vain!" huudahti Robin Hood. "Jopa on toinen ääni kellossa nyt, herra isännöitsijä. Nythän te puhutte apotin rahoista ja kiroista. Mutta viis minä veisaan sellaisen miehen kiroista. Hän on kovasydäminen ja ahne mies, joka sortaa köyhiä ja anastaa lesken rovon lisätäkseen sillä varastojaan. Luuletko meidän välittävän hitustakaan sellaisen miehen kiroista? Anna munkille hänen ratsunsa, Pikku John, ja päästä hänet menemään, mutta kuormahevoset ja tavarat ovat meidän."
Rosvot tervehtivät tätä päätöstä äänekkäin hyvähuudoin, ja tarkemmin mietittyään pääisännöitsijäkin oli iloinen kuullessaan, että sai poistua ehein nahoin. Hän kapusi ratsunsa selkään ja ratsasti tiehensä, ja hänen toveriensa annettiin seurata häntä.