Tuskin munkit olivat kadonneet metsän peittoon, kun sir Richard Lee ilmestyi näkyviin lähestyen vastakkaiselta suunnalta. Hän oli viipynyt paljon kauemmin matkalla painipaikalta kuin Pikku John, sillä tämä oli suorittanut matkan nopealla juoksijalla ratsastaen, kun taas sir Richard ja hänen miehensä olivat edenneet hitaasti, koska useat hänen seuralaisistaan kulkivat jalan.
"Taivas teitä varjelkoon, hyvä Robin Hood, ja koko joukkuettanne!" sanoi sir Richard saapuessaan sille kohdalle, missä henkipatto seisoi.
"Terve tuloa, arvoisa ritari!" huudahti Robin. "Olette tervetullut vihreälle salolle. Entä miten kävi Pyhän Marian luostarissa?"
"Hohoi! apotti oli hyvin halukas anastamaan maatilani", vastasi sir Richard, "mutta teidän avullanne, hyvä mies, lunastin sen ja olen täällä nyt lupaukseni mukaan."
"Enpä uskonut teitä enää tänään näkeväni", vastasi Robin. "Aurinkohan laskee jo kohta."
"Älkää pahastuko, vaikka tulenkin näin myöhään", sanoi sir Richard. "Minulle sattui matkalla este. Jouduin painitilaisuuteen ja näin siellä talonpoikaparan tunnottomien heittiöiden ahdistamana. Jäin auttamaan häntä, varsinkin kun luulen, että hän oli teidän miehiänne."
"Niin, herra ritari, minä siellä olin, ja nyt kiitän sydämestäni teitä avustanne", huudahti Pikku John astuen esille. "Huonosti minun olisi käynyt noiden metsänvartija-roistojen kynsissä, jollette te olisi tullut auttamaan minua oikeuksiini. Mutta en tuntenut teitä, niin suuresti olette muuttunut viime näkemästä."
"Minäkin kiitän teitä, herra ritari", puuttui puheeseen Robin. "Mies, joka auttaa tovereitani, auttaa minua, ja Pikku John on oikea käteni. Olisinpa totta vie hukassa, jos hänet menettäisin."
"Olen iloinen kun olen ollut hyödyksi", vastasi sir Richard. "Ja tässä laukussa, hyvä Robin, ovat neljäsataa puntaanne. Laskekaa ne ja tarkastakaa, onko oikein. Tässä taas on kaksikymmentä markkaa vähäiseksi suosionosoitukseksi suuresta ystävällisyydestänne."
"Antakaa rahojen olla, herra ritari", nauroi Robin. "Velka on jo suoritettu."