"Suoritettu!" huudahti sir Richard. "Mitä tarkoitatte, hyvä Robin Hood? Ei minulla toki ole ystävää, joka maksaisi puolestani niin suuren summan."
"Kautta pyhän neitsyen, teillä on", sanoi Robin nauraen, "ja hämmästyttepä totisesti, kun hänen nimensä kuulette, sillä se ystävänne on itse Pyhän Marian apotti."
"Ei ikinä!" sanoi sir Richard. "Sitä en ikinä usko. Miten voisi kukaan uskoa, että hänenlaisensa raaka, ahne, vanha roisto vapaaehtoisesti luopuisi niin suuresta summasta, mihin minun velkani teille nousee!"
Robin nauroi taas. "Enhän sanonutkaan vapaaehtoisesti, herra ritari, mutta tuo rahamäärä on saatu hänen arkuistaan, ja minä olen antanut hänen pääisännöitsijälleen pätevän kuitin rahan suorittamisesta laskemalla ukkelin vapaaksi."
Sir Richard alkoi vähitellen ymmärtää asian oikean laidan, ja kun hän sai kuulla ihmeestä, joka muutti mustan munkin kaksikymmentä markkaa kahdeksansataa puntaa suuremmaksi, hän nauroi sydämensä pohjasta.
"Mutta kuitenkin kaikitenkin, hyvät herrat", hän sanoi, "kyllä minä sittenkin vaadin, että saan maksaa summan, jonka olen teille velkaa."
"En ota penniäkään", selitti Robin. "Olen saanut omani takaisin, vieläpä oikeista käsistä. Entä, herra ritari, mitä merkitsee tuo kaunis jousivarasto ja nuo sievästi sulitetut nuolet?"
Tämän hän sanoi muuttaakseen puheenaihetta, ja sir Richard vastasi:
"Niin tosiaan, ne on tarkoitettu teille vaatimattomaksi lahjaksi."
Robin kiitti häntä sydämellisesti, ja jouset ja nuolet annettiin miehille, jotka ottivat ne ilomielin vastaan, sillä aseet olivat parhaiden ammattimiesten tekemiä ja ne olivat hienointa laatua.
"Pikku John", sanoi Robin, "tuopas aarreaitasta munkin tuomat rahat. Pyhän Marian apotti oli velkaa vain neljäsataa puntaa, mutta munkki toi kahdeksansataa."