Pikku John nouti ne neljäsataa puntaa, jotka ylittivät lainasumman, ja Robin Hood antoi ne sir Richardin haltuun. Ritari ei halunnut ottaa niitä vastaan, mutta Robin ei hellittänyt.
"Ritarin elämä maksaa paljon rahaa", sanoi Robin, "kun taas minä täällä metsässä kulutan kovin vähän. Ja jos joskus toiste satutte pahaan pulaan, niin tulkaa Robin Hoodin luo; minä en kieltäydy luovuttamasta teille osaa omastani, niin kauan kuin aarreaitassa jotakin on jäljellä. Ja nyt katamme taas pöydän, sillä te ja seurueenne olette varmaankin nälissänne pitkän matkan kuljettuanne."
Ja niin aloitettiin pidot uudestaan, ja kiitollinen ritari seurueineen nautti Robin Hoodin kemuista ja ylisti pitojen jaloa isäntää, joka oli sorrettujen ja onnettomien ystävä ja auttaja ja kaikkien ylpeiden tyrannien vihollinen.
XXI luku
ROBIN HOOD MYY PATOJA NOTTINGHAMIN KAUPUNGISSA
Nyt, herrat hyvät, kuulkaatte,
Te hienot ja arvoisat:
Robin Hood oli joukosta parhaita,
Jotka joustansa kantavat.
"Tuolla tulevan näen", sanoi Robin Hood,
"Savenvalajan pöyhkeän.
Tuhannesti jo tästä hän kulki, vaan
Ei veroa maksanut hän."
Pitkään aikaan eivät Robin Hood ja hänen miehensä lähestyneet Nottinghamin kaupunkia sen jälkeen kun olivat pelastaneet lesken pojat sheriffin kynsistä. He muuttivat ison salon kaukaiseen kolkkaan ja pysyttelivät etäällä siitä mieslukuisesta joukosta, jonka sheriffi oli lähettänyt tutkimaan heidän vanhoja tyyssijojaan. Mutta eräänä aamuna, kun linnut lauloivat ja aurinko paistoi ja kun leppoisa tuulenhenki pani vihreät lehdet lepattamaan, seisoi Robin ja joukko hänen miehiään viidakossa tarkaten metsän kautta kulkevaa tietä. Robin muisteli Nottinghamin kaupunkia ja mietti, miten hauska olisi päästä sen muurien sisäpuolelle ja saada kuunnella toriyleisön iloisia juttuja, kun kaukaa ilmestyi näkyviin ihminen. Se oli savenvalaja, joka rattaillaan istuen hiljakseen ajeli tietä pitkin.
"Tuo savenvalaja on kopea junkkari", sanoi Robin miehilleen. "Hän kulkee meidän metsämme kautta eikä vielä ikinä ole maksanut penniäkään kauttakulkuveroa."
"Hm!" sanoi Pikku John. "Hänen kanssaan ei ole hyvä olla tekemisissä. Kerran tappelin hänen kanssaan, ja iskipä hän silloin minua kolme kertaa niin kovasti, että kylkiäni pakotti monta päivää. Panenpa neljäkymmentä shillinkiä veikkaa siitä, ettei meistä yksikään pysty häntä pysähdyttämään."