"Suostun veikkaasi", sanoi Robin. "Jääkää te tänne, pojat, niin minä kyllä pidätän näppärästi tuon hävyttömän savenvalajan."
Savenvalajan rattaat tulla jyrisivät yhä lähemmäs, ja astiat kalisivat toisiaan vasten, samalla kun ajaja vihelteli iloista säveltä. Robin astui esille kohtaamaan savenvalajaa, isoa, rotevaa, punakasvoista miestä.
Robin Hood tarttui hevosta päähän ja käski savenvalajan pysähdyttää.
"Mitä sinä mies oikein tahdot?" huusi savenvalaja lyhyesti ja hyppäsi istuimeltaan maahan.
"Viimeiset kolme vuotta ja enemmänkin", sanoi Robin, "olet sinä, savenvalaja, kulkenut tätä tietä, etkä ole vielä milloinkaan tehnyt sitä hyvää, että olisit maksanut penniäkään veroa."
"Mikä on nimesi?" sanoi savenvalaja. "Ja miksi ihmeessä minun pitäisi sinulle maksaa veroa?"
"Olen Robin Hood", sanoi henkipatto, "ja tänään sinun täytyy antaa minulle jokin pantti."
"En anna pantteja enkä maksa minkäänlaisia veroja", sanoi itsepintainen savenvalaja. "Hellitä heti paikalla hevosestani, tai sinun käy huonosti."
Kun savenvalaja näki, että Robin yhä piteli hevosta, hän juoksi rattaiden luo ja otti sieltä ison ryhmysauvan. Robin tempasi miekkansa ja kohotti kilpensä, ja väijyksissä olevat miehet kurkistelivat innokkaina nähdäkseen tappelun.
"Savenvalaja tulee tekemään ankaraa vastarintaa", sanoi Pikku John tovereilleen, ja tuskin hän oli sanat lausunut, kun he saivat nähdä komean karttuleikin. Savenvalaja hyökkäsi Robinia kohti, ikäänkuin olisi aikonut iskeä häntä päähän, ja kun Robin kohotti kilpensä torjuakseen iskun, savenvalaja pyöritteli sauvaa käsissään kuin myllynratasta ikään ja sivalsi samalla niin rajun takaiskun, että kilpi kimposi henkipaton kädestä ja lensi kalisten maahan.