"Katsopa vain, mitä savenvalaja on tuonut sinulle ja minulle lahjaksi!" huudahti sheriffin vaimo. "Viisi hienoa saviastiaa, joita juuri kaipasin."
"Hän on varsin tervetullut", sanoi sheriffi. "Mennään vain peseytymään ja istutaan pöytään."
Päivällistä syötäessä tulivat puheeksi samana iltapäivänä pidettävät suuret ampumakilpailut, joista voittaja oli palkinnoksi saava neljäkymmentä shillinkiä.
"Hyvä palkinto", sanoi savenvalaja, ja itsekseen hän arveli: "Niin totta kuin olen tosi kristitty, ne kilpailut minä tahdon nähdä."
Kun he olivat nauttineet erinomaisen päivällisen, lähti koko seurue ampumapaikalle katsomaan, kun sheriffin miehet ampuivat noiden neljänkymmenen shillingin toivossa.
Koska palkinto oli hyvä oli maalitaulu asetettu aika pitkän matkan päähän ampumapaikasta. Siten kävisi ampujien taitavuus ilmi. Toinen toisensa jälkeen sheriffin miehet laukaisivat nuolensa lentämään maalia kohti, mutta koe oli liian vaikea eikä ainoakaan miehistä osunut puolen jousen mitan päähän maalin keskuksesta.
"Miten sinua ampuminen miellyttää, savenvalaja?" huudahti sheriffi.
Savenvalaja hymyili. "Ollapa minulla jousi", hän sanoi. "Näyttäisin miten meidän puolessa ammutaan."
"No jousen toki saat!" huudahti sheriffi. "Näytäthän sinä rotevalta ja voimakkaalta mieheltä ja saat siis koettaa taitoasi. Sinulle tuodaan kolme jousta, saat valita niistä parhaan."
Sheriffi käski erään miehen hakea muutamia jousia, ja kun ne tuotiin, tarkasti savenvalaja ne huolellisesti.