"Mitä asiaa teillä on tänne?" huusi jättiläinen, "ja kuka puhalsi Robin
Hoodin torvea?"
"Robin Hoodin torveako!" sopersi sheriffi. "Ei, hyvät miehet, Robin Hoodin torvesta en tiedä mitään. Olette erehtyneet. Joukossamme oli vielä vast'ikään savenvalaja, hän se toitotti torvea."
"Kerro koirillesi savenvalajista!" huusi Pikku John, joka näytti olevan kovin suuttunut, vaikka alkoikin vähitellen aavistaa, että hänen esimiehensä oli tehnyt jonkin kepposen. "Noita ääniä ei puhaltanut savenvalaja. Ne puhalsi henkipattojen kuningas Robin Hood itse eikä kukaan muu. Oletko kohdellut häntä huonosti? Jos sen olet tehnyt, olisi sata kuolemaa liian helppo rangaistus sinulle."
Henkipatot säestivät Pikku Johnin uhkausta hurjalla kiljunnalla ja heiluttivat jousiaan ilmassa. "Kuolema Robin Hoodin loukkaajalle!" karjuivat he.
Sheriffi vapisi kiireestä kantapäähän.
"Savenvalaja! Savenvalaja!" hän huusi. "Missä olet? Tule esille, savenvalaja."
"Tässä olen, herra sheriffi", huusi tuttu ääni, ja savenvalaja astui esiin viidakosta, mistä oli suureksi huvikseen katsellut tätä menoa.
Sheriffi jäykistyi kauhusta, sillä savenvalajasta ei ollut jäljellä muuta kuin vaatteet. Kasvot olivat Robin Hoodin kasvot. Sheriffi tunsi ne ja vapisi vielä entistäkin enemmän.
"Savenvalaja! Savenvalaja!" hän änkytti, "olet pettänyt minut."
"Enhän toki, herra sheriffi", nauroi Robin, "älkää sanoko niin. Olen pitänyt sanani, niin kuin vakaisen miehen ja englantilaisen tuleekin. Lupasin teille, että saatte kohdata Robin Hoodin, ja sen lupaukseni olen pitänyt!"