"Minäkö!" huusi sheriffin vaimo kummissaan. "Eivät sinä ilmoisna ikänä minun silmäni ole häntä nähneet."
"Ovat sittenkin!" huusi suuttunut sheriffi. "Se oli savenvalaja! Roisto, joka oli saviastioita myyvinään, oli Robin Hood. Ja kun hän oli houkutellut minut metsään, hän ryösti minulta rahani, hevoseni, varusteeni ja lähetti minut tyhjänä luotaan, antaen vain tämän valkoisen ratsun, jonka hän lahjoitti sinulle."
Sheriffin vaimo huudahti hämmästyneenä nämä merkilliset uutiset kuullessaan ja sanoi sitten: "No niin, sinä olet siis maksanut ne saviastiat, jotka Robin Hood antoi minulle."
"Niin olen, vaimo", murisi sheriffi. "Kalliisti olen ne maksanut", ja hän mennä laahusti väsyneenä sisälle kovin suutuksissaan siitä, että Robin taas oli pettänyt häntä niin taitavasti.
Kun Robin oli toimittanut sheriffin menemään takaisin Nottinghamiin, hän käski todellisen savenvalajan eteensä ja sanoi: "Savenvalaja, minkä arvoiset olivat ne saviastiat, jotka minä vein Nottinghamiin?"
"Kahden noblen arvoiset!" huudahti savenvalaja oitis. "Sen minä niistä olisin saanut, jos itse olisin sinne mennyt."
"Tästä saat kymmenen puntaa", sanoi Robin, "olen saanut niistä hyvän hinnan, ja sinä saat osan siitä, ja milloin tahansa sinä kuljet tätä tietä, savenvalaja, niin muista, että olet aina tervetullut vihreälle salolle."
"Kiitos, jalo Robin!" huudahti savenvalaja. "Olisinpa onnen poika, jos vuoden jokaisena päivänä saisin astioistani niin hyvän hinnan!"
Savenvalaja, sheriffi, Robin Hood
Puun alla erkani nuo.
Herra, Robinin sielua armahda,
Jousimiehille turvas suo.
XXII luku