PIKKU JOHNIN KERJUUMATKA

Kas vaihtehen vuoksi kerjäämään
On lähtenyt Pikku John,
Pian kerjuukumppaneittensa
Päämies on verraton.

Kun aika kului ja Robin Hoodin sekä hänen iloisten toveriensa nimi ja maine tuli kuuluisaksi ylt'ympäri maata, alkoivat apotit ja aateliset, ritarit ja munkit kammoa Sherwoodin metsän kautta kulkevia teitä. Köyhiä ihmisiä saapui sinne kosolta, sillä he tiesivät Robinin auttavan heitä, mutta kaikki, ne jotka rikastuivat kiristyksellä ja petoksella, alkoivat vähitellen käsittää, että heidän oli paras pysytellä kaukana Robinin ulottuvilta.

Kun Robin Hood ja Pikku John eräänä iltana nuotion ääressä söivät hirvenlihaillallistaan, sanoi Pikku John:

"Johtaja, onpa siitä jo kulunut aikoja, kun saimme hyvän saaliin. Eipä nykyisin enää milloinkaan tämän kautta kulje rikasta apottia tai normannilaista ritaria, jolla olisi satulalaukussaan iso kultavarasto."

"Tyydytään onneemme", sanoi Robin. "Onhan meillä hyvää ruokaa, hyvät vaatteet ja hyvät aseet. Mitäpä muuta ihminen kaipaisi?"

"Kaipaisinpa hiukan rahojakin lisäksi", murisi Pikku John. "Kerjäämällä toki saisin enemmän kokoon kuin samoilemalla näitä metsiä, missä ei enää milloinkaan tapaa vanhaa lihavaa saituria rahakukkaroineen."

"Sinä kerjäläisenä!" nauroi Robin Hood. "Mitäpä tuloksia sinä siinä ammatissa saavuttaisit? Kyllä näkisimme sinun pian palaavan metsäämme yhtä tyhjin taskuin kuin täältä lähditkin."

"Ei sentään, johtaja", vastasi Pikku John, "vaikka kerjäläisen pussi on likainen, on siinä, totta vie, usein hyvääkin sisässä."

"Hyviä jauhoja ehkä", sanoi Robin veitikkamaisesti, ja kumpikin purskahti nauramaan muistellessaan viekasta kerjäläistä, joka jokin aika sitten oli puijannut heitä niin ovelasti. Sitten he rupesivat keskustelemaan kerjäläisistä ja heidän ansioistaan, kunnes Pikku John julisti vakaan aikeensa olevan ruveta joksikin aikaa kerjäläiseksi ja näyttää johtajalleen, että kerjäläisellä on enemmän rahaa ja että hän ansaitsee enemmän, kuin mitä ihmiset, jotka arvioivat asiaa heidän ryysyjensä ja repaleidensa nojalla, yleensä uskovat.