Seuraavana päivänä Pikku John siis lähti kerjuumatkalle. Hän puki ylleen vanhat, ryysyiset vaatteet ja ison hatun, jonka lieri oli murtunut, laittoi selkäänsä kyttyrän sullomalla takkinsa alle vanhan viitan, ja otti mukaansa monta säkkiä, sillä hän sanoi:
"Te leiville säkki antakaa!
Ken juustosäkin soi?
Jos pennin sain, en säkittä lain
Myös toimeen tulla voi."
Hän lähti matkoihinsa ravakasti astellen, kunnes oli pois metsästä ja kaukana tavallisilta olinpaikoiltaan. Silloin hän heittäytyi kerjäläisen ryhdittömään löntystelyyn, koukisti vartalonsa, kunnes näytti käyrältä kuin sianhäntä, nojasi raskaasti sauvaansa ja alkoi vinkuvalla äänellä anoa almua ohikulkevilta. Hän ei ollut saanut sanottavasti mitään ja rupesi jo uskomaan, että johtaja sittenkin oli oikeassa, kun samassa näki edessään tiellä nelimiehisen kerjäläisjoukon. Hän riensi oikopäätä liittymään heihin.
"Kas huomenta", virkkoi Pikku John,
"Hyvä, teidät kun kohtasin.
Minne matkanne saa? Mulle kertokaa,
Sillä seuraa ma kaipailen."
Kerjäläisten vastaanotto ei ollut kovinkaan ystävällinen, sillä heitä oli omasta mielestään jo riittävän monta, eivätkä he siis kaivanneet täydennystä. Mutta Pikku John patikoi heidän rinnallaan ja rupesi puhumaan ahtaasta ajasta ja siitä, miten tiukasti ihmiset pitävät kukkaronsa ummessa, ja kaikenlaisia tosikerjäläisen tavallisia tarinoita, eivätkä he kyenneet häntä karkottamaan.
Muuan kerjäläisistä oli rampa: hänen jalkansa oli sidottu koukkuun ja hän liikkui kainalosauvojen varassa; toinen oli sokea, kolmas mykkä; neljännellä oli vain toinen käsivarsi, ja hän talutti sokeaa miestä, jolla sitä paitsi oli kädessään sauva, millä hän tunnusteli tietä.
Pian sen jälkeen kun Pikku John oli liittynyt seuraan he näkivät kaukana kylän ja kuulivat juhlallista kellojen soittoa.
"Miksi kellot soivat?" kysyi Pikku John. "Kovinpa ne kumajavat hitaasti ja raskaasti. Minä pidän enemmän tiheästä rimputuksesta."
"Ne ovat hautajaiskellot", sanoi rampa. "Mennään sinne, veljet, sieltä saamme ainakin leipää ja juustoa ja ehkä pennin miestä kohti taskuihimme."
Rampa rupesi reippaasti liikuttelemaan kainalosauvojaan, ja kerjäläisseurue riensi eteenpäin yhtyäkseen kyläkirkon ovelle kokoontuneeseen mierolaisjoukkoon. Lähiseudun rikas suurtilallinen oli kuollut, ja vallitsevan tavan mukaan jaettiin suuret määrät ruokaa ja rahoja köyhille ja tarvitseville. Nuo neljä kerjuria ja Pikku John asettuivat paikoilleen almua odottavien jonoon, ja pian saikin joka mies aika kimpaleen leipää ja juustoa sekä hopeapennin.