"Mene hiiteen!" huusi rampa. "Emme kaipaa sinua. Miksi olet seurannut meitä tänne?"
"Miksi en saisi kuljeskella teidän kanssanne?" kysyi Pikku John.
"Olenhan minä yhtä uljas kerjäläinen kuin tekin."
"Lähdetkö!" huusi rampa sauvaansa heiluttaen. "Olet liian kierä kaveri meidän seuraamme."
Hänen toverinsa nauroivat tälle pilapuheelle, ja toinen kerjäläinen virkkoi:
"Meille tarjoo veikkoja Coventry,
Dover, Berwick ja Lontookin,
Noin kieroa vaan ei milloinkaan,
vaikk' kiertäisi maailmankin."
"Lähdetkö siitä, senkin vietävän roisto!" huusi rampa heiluttaen taas sauvaansa, "tai saat tästä kalloosi."
"No valmiina sitten!" karjui Pikku John. "Jos olette niin tappelunhaluisia, niin koetanpa minäkin parastani. Tulkaa vain kaikki neljä, tässä seison teitä vastassa. Konnia olette jokaikinen, sen kohta näytän."
Näin sanoen Pikku John astui eteenpäin ja tarttui mykkää korvasta ja nipisti häntä siitä niin rajusti, että mykkä kiljahti tuskasta ja sai takaisin puhelahjansa aivan kuin ihmeen kautta alkaen törkeästi haukkua Pikku Johnia. Sitten Pikku John yritti iskeä sokeaa päähän. Mutta eikös hypännytkin sokea ketterästi syrjään ja väistänyt iskua, silmät sepposen selällään tähystellen jättiläisen aseen seuraavaa iskua. Rampa heitti kainalosauvansa, laski molemmat jalkansa maahan, loikkasi ovelle ja juoksi pakoon henkensä kaupalla, vikkelästi kuin jänis, ja mykkä seurasi häntä. Toiskätinen pisti esiin toisenkin käden ryysyisen mekkonsa alta ja tarttui sauvaan, jonka rampa oli heittänyt luotaan.
John mykän nipisti ulvomaan,
Pani sokean näkemään,
Sai juosta, rampana ollut ken
Oli vuosia seitsemän.
Kaksi miestä oli paennut ja kaksi siis oli jäljellä, sillä Pikku John seisoi heidän ja oven välissä.