Mutta laukusta kerjurin vieläkin
Kolme sataa ja kolme hän sai.
"Jos vettä ken juo, kunis riittävi nuo,
Kurja kuolo sen kohtaa kai.
Nyt kerjurin ammatin heittää voin,
Onnen moisen kun saavutin.
Ja haluni ois, tästä paikalla pois,
Päästä Sherwoodin metsihin."
Pikku John lähti viipymättä pois ja vikkelästi hän menikin. Kaiken yötä hän vaelsi ja oli aamun valjetessa ehtinyt Sherwoodin metsän rajoille. Hän työntyi metsään ja puhalsi silloin tällöin torveensa. Tan-ta-ra-raa! Tan-ta-ra-raa! kaikuivat iloiset sävelet kajahdellen metsäaukioita pitkin ilmoittaen hänen iloista ja hilpeää tuloaan. Samassa hän jo näkikin ryhmän miehiä, jotka olivat kuulleet hänen torvensa toitotukset ja tunteneet hänen kutsunsa ja rientäneet häntä vastaan. Etunenässä asteli johtaja.
"Kerro kuulumiset", sanoi Robin Hood,
"Kerjuu oivako ammatti?
Olen kiihkeän kärkäs tietämähän,
Miten seikkailu onnisti."
Pikku John nauroi ja viskasi ryöstösaaliinsa johtajansa jalkoihin.
Raskas rahasäkki helähti ja kilahti maahan pudotessaan.
"Mitä siinä on?" huusi Robin Hood ihmeissään. "Mitä tämä tietää, Pikku
John?"
"Hyvät uutiset on", sanoi Pikku John.
"Kerjuu oivasti onnisti.
Kuussataa ma sain, punakullassa vain,
Sulle kantelin kauniisti."
Hän aukaisi laukut ja kaatoi rahat hämmästyneiden ystäviensä nähtäväksi.
"Mutta kautta Maarian, Pikku John!" huudahti Robin Hood, "oletpa todellakin ollut mainio kerjäläinen. Onhan siinä mahtava kasa rahoja! Mistä ne olet saanut?"
Pikku John kertoi seikkailunsa ja toverit nauroivat makeasti kun kuulivat, miten petkuttajia oli petkutettu. He kantoivat sitten rahat aarrekammioon, ja illalla vietettiin iloinen juhla kerjurikuningas Pikku Johnin kunniaksi.