"Robin Hood on murtautunut vankilasta ja karannut!" huusi Pikku John.
"Olet leväperäinen vartija."
"Kautta kunniani, sepä vasta valhetta", vastasi vartija. "Hän on hyvässä tallessa syvimmässä, pimeimmässä vankiholvissa. Vasta juuri kävin häntä katsomassa, ja kahleet olivat eheät."
"Oli miten tahansa, omin silmin meidän on nähtävä hänet", sanoi Pikku John. "Ja meidän on saatava varmuus siitä, että hän on varmassa tallessa."
"Keitä sitten olette?" huusi vartija.
"Olemme kuninkaan sanansaattajia, jotka tänään saavuimme kaupunkiin", vastasi Pikku John, "ja meillä on mukanamme sheriffin antama tuntomerkki, jotta tietäisit meidät luotettaviksi miehiksi."
Ovessa oli pieni, luja ristikko, jotta vartija siitä voisi nähdä ulkona olijat. Soihdun valo virtasi ristikon läpi, ja Pikku John asetti sheriffin sormuksen hyvään valaistukseen. Vartija näki ja tunsi sen ja avasi kiireesti oven. Pikku John hyökkäsi sisälle ja tarttui vartijaa kurkkuun, jottei tämä voisi huutaa ja hälyttää apua. Myös Much syöksyi sisälle ja sitoi vartijan käsistä ja jaloista viittansa alla tuomallaan köydellä. Sitten vartijan pää sidottiin tämän omaan nuttuun, ja hänen vyötäisillään oleva iso avainkimppu joutui Pikku Johnille.
"Nyt rupean minä vartijaksi", sanoi Pikku John. Ensi töikseen hän telkesi oikean vartijan vankiholviin. Sitten hän otti soihdun ja lähti laskeutumaan rappuja alas niitä vankikopperoita kohti, jotka olivat kaikkein syvimmällä. Siellä hän näki kolmella isolla teräslukolla suljetun oven ja heti paikalla hän rupesi sovittelemaan avaimia lukkoihin, sillä hänestä tuntui varmalta, että hänen päällikkönsä oli suljettu sinne.
Kuutta tai seitsentä avainta hän koetti, ennen kuin osui oikeaan, mutta vihdoin kolmaskin riippulukko oli auki ja sen käyrä rautakoukku vedetty paksusta sinkilästä. Sitten Pikku John aukaisi oven ja meni vankiholviin. Kopin äärimmäisessä kolkassa makasi olkialustalla lujasti sidottu mies, ja heti kun soihdun valo sattui häneen, Pikku John tunsi hänet ja juoksi sinne. Robin Hood, sillä hän se oli, nousi istumaan ja katseli silmät sirrillään tulijoihin, sillä soihdun kirkas valo häikäisi häntä, niin pitkän aikaa hän oli virunut synkässä pimeydessä.
"Johtaja, johtaja, minä täällä olen! Nouse, johtaja ja pakene!"
"Pikku John!" kuiskasi Robin ihmeissään, sillä vaikka hän tunsi äänen, hän tuskin uskalsi uskoa korviaan.