Kaikki tämä oli käynyt niin nopeasti, että sheriffi vain istui hevosensa selässä ihmeissään töllistellen ja saaden tuskin sanaa suustaan. Kun hän vihdoin kykeni puhumaan, oli hän samalla myös täydessä raivossa.
"Hän se on! Hän se on!" kirkui sheriffi. "Tuo iso roisto on sama mies, joka on petkuttanut kuningasta ja minua. Hän oli petollinen lähetti. Vangitkaa hänet henkenne kaupalla! Ei. Surmatkaa! Surmatkaa se mies! Se on varmin keino."
Helppohan sheriffin oli käskeä, mutta toinen asia oli panna käsky täytäntöön. Sillä jättiläinen seisoi siinä kilpi käsivarrellaan, valtava välkkyvä miekka heiluen pään yläpuolella, verevät kasvot loistaen taisteluinnosta ja valmiina surmaamaan jokaisen, joka uskaltaisi lähestyä tuon mahtavan miekan ulottuville.
Sitten nousi vielä rajumpi hämmästyksen ja kauhun huuto, sillä ilmoille kajahti pitkä, kirkas metsätorven törähdys, ja joukko jousimiehiä hyppäsi esiin metsän suojasta ja hyökkäsi sheriffin kokoaman joukon kimppuun.
"Robin Hoodin miehiä! Robin Hoodin miehiä!" huusivat metsänvartijat. "Jouset ja keihäät, toverit! Jouset ja keihäät! Käykää heidän kimppuunsa! Käykää heidän kimppuunsa!"
"Hood! Hood! Apuun!" karjuivat henkipatot ja ryntäsivät eteenpäin,
Robin Hood etunenässä.
Henkipattojen hyökkäys oli niin kiivas ja odottamaton, että sheriffi miehineen työnnettiin takaisin kaupungin portille asti. Tästä seikasta oli hyötyä rohkealle ja neuvokkaalle Pikku Johnille. Hän oli tehnyt uskaliaan hyökkäyksensä vihollisten keskelle tahtoen kiinnittää näiden huomion itseensä ja antaa tovereilleen tilaisuuden huomaamatta käydä sheriffin miesten kimppuun, ja hän oli onnistunut mainiosti. Taistelun tuoksinassa hän helposti pääsi pujahtamaan vihollisrivin välitse ja yhtymään ystäviinsä Will Stutely mukanaan.
Robin Hoodilla oli silmät valppaina joka paikassa. Tuskin hän oli nähnyt vangin ja Pikku Johnin olevan turvassa, kun jo antoi käskyn palata metsään. Hän oli saavuttanut tarkoituksensa ja turhaa oli vuodattaa enää verta. Sitä paitsi alkoivat sheriffin miehet uudelleen ryhmittyä ja tointua hämmennyksestään ja he muodostivat voimakkaan, hyvin aseistetun joukon, miesluvultaan henkipattoja vähintään kolme kertaa suuremman. Ymmärtäväisenä johtajana Robin siis piti viisaimpana vetäytyä ajoissa takaisin.
Henkipatot tottelivat paikalla ja alkoivat peräytyä ampuen yhtämittaa ja pitäen vihollista loitompana lähettämällä ankaran nuolituiskun toisensa jälkeen. Mutta sheriffinkin miesten joukossa oli rohkeita miehiä ja nämä lähtivät ajamaan henkipattoja kiivaasti takaa. Metsän reunassa sattui surullinen onnettomuus, Pikku John kaatui silmilleen maahan, polvi nuolen lävistämänä.
"Johtaja!" huudahti Pikku John. "En voi taistella enkä paeta. Rukoilen sinua, ota mainio lyömämiekkasi ja katkaise kaulani, jotta minun ei tarvitsisi elävänä joutua sheriffin käsiin, joka riemuitsisi minun häviöstäni."