"Kautta ristiinnaulitun, Pikku John, sitä en toki tee!" huudahti Robin Hood. "En tahtoisi menettää sinua iloisen Englannin kaikesta kullasta", ja hän pysähtyi pidättämään etumaisia takaa-ajajia sillä aikaa kuin Pikku Johnia kannettiin pois. Tämän teki Much, joka heilautti jättiläismäisen toverinsa olalleen ja kantoi hänet helposti pois, niin raskas kuin mies olikin.
Hän kantoi Johnia selässään.
Näin maili kuljetaan.
Monesti taakan jätti hän
ja yltyi ampumaan.
Siten taukoamatta taistellen jatkui peräytymistä, joka kävi henkipatoille yhä vaikeammaksi, sillä seitsemän miestä oli haavoittunut pahasti eikä ainoatakaan jätetty sheriffin armoille. Monta kaatui toiselta puolelta, mutta takaa-ajajat eivät luopuneet, vaan painostivat henkipattoja yhä ankarammin. Robin Hood oli kokonaisen sotajoukon veroinen sinä päivänä. Joka kerta kun hänen jousensa vongahti, tuiskahti joku sheriffin miehistä maahan, ja niin kauas kantoivat hänen vinkuvat nuolensa, että hän pidätteli heitä paljon loitompana kuin mihin heikompi jousimies olisi kyennyt. Jalosti hänen miehensä auttoivat häntä. Puna-Will, Stutely, Hal ja Hobb ja muut taistelivat hänen rinnallaan, ja heidän terävien nuoliensa rautatuisku pidätti innokkaita takaa-ajajia sillä aikaa kun toiset ponnistelivat eteenpäin kantaen haavoittuneita kumppaneitaan.
Ja sillä tavoin taistelun ja takaa-ajon tuoksina eteni pitkin erästä metsätietä avaralla aukiolla, jossa sorea linna kohotti harmaat muurinsa syvän vallihaudan yläpuolella.
Kahakan nähdessään vartija puhalsi torveensa, hälyttäen linnan asukkaat. Ensimmäisten joukossa, jotka saapuivat muurille, oli linnan herra. Hän loi yhden ainoan silmäyksen peräytyviin miehiin, sitten hän hyökkäsi nostosillalle, juoksi sen yli ja riensi heitä kohden.
"Sisään, sisään!" hän huusi. "Kantakaa haavoittuneet sisään ja vetäytykää sinne joka mies. Minun taloni on teidän."
Se oli sir Richard Lee, joka ei ollut unohtanut hänelle osoitettua hyvyyttä, eikä kutsu milloinkaan voinut olla tervetulleempi. Henkipatot marssivat vahvojen kivimuurien suojaan, ja sheriffi ja hänen miehensä syöksyivät paikalle parahiksi kuullakseen, miten portin laskuristikko kolahti alas ja nostosilta naristen nousi, ja he huomasivat olevansa syvän, tumman vallikaivannon väärällä puolella.
Sheriffi ylpeä huusi näin:
"Sä ritari kavala,
Vihamiehiä suojaat kuninkaan,
Teet vastoin lakia!"
Silloin sir Richard Lee katsoi muurin yli ja vastasi: "Herra, minä vastaan siitä, mitä olen tehnyt, maani menettämisen uhallakin. Mene kuninkaan luo kuulemaan, mitä hän tästä asiasta arvelee. Siihen saakka Robin Hood ja hänen miehensä ovat turvassa minun luonani."
Sheriffi siis lähti Lontooseen ja kertoi asian kuninkaalle.