"Miten, sitten?" tiedusteli kuningas.
"No niin, armollinen herra, te kuljette aseistettuna ja sotilaiden seuraamana — luuletteko henkipattojen asettavan vihreitä takkejaan panssaripaitoja vastaan? Enpä usko. Mutta jos menisitte metsään pukeutuneena lihavaksi apotiksi, jonka laukuissa olisi runsaasti ryöstämisen arvoista tavaraa, niin lyönpä vetoa, että Robin Hood jokseenkin pian ilmestyisi."
Kuningas Rikard käsitti näiden sanojen totuuden ja nyökkäsi iloisesti. Juuri tuollainen seikkailu oli hänelle mieleen, ja heti seuraavana päivänä hän pujahti salaa Nottinghamista apotin puvussa, mukanaan puoli tusinaa munkeiksi pukeutunutta seuralaista ja kaksi raskaasti tavaroilla ja matkalaukuilla kuormattua hevosta.
Eikä hän tosiaankaan ollut matkannut kolmeakaan mailia, kun häntä jo huudettiin pysähtymään. Eräässä tienkäänteessä astui viidakosta mies, yllään miellyttävät Lincolnin-vihreät pukimet, jousi kädessä ja viini nuolia täynnä, ja laski kätensä apotin hevosen suitsille.
Hänen auringonpaahtamat kasvonsa ja kirkkaat silmänsä olivat täynnä veitikkamaisuutta, kun hän kohteliaasti sanoi: "Luvallanne, herra apotti, on teidän vähäksi aikaa jäätävä minun ja miesteni luo." Hän viittasi jousellaan, ja heti tuiskahti pensaikosta parikymmentä vahvaa, reipasta miestä, jotka ympäröivät seurueen. Heidän etunenässään oli jättiläismäinen mies joka irvisteli nähdessään runsaan apajan, ja häneen Rikardin silmät oitis kiintyivät: helppo oli tuntea Pikku John.
Sitten Rikard katsahti ensimmäiseen mieheen ja tiesi, että Robin Hood vihdoinkin seisoi hänen edessään.
"Ja ken olet sinä, joka suljet minulta tien?" kysyi kuningas rauhallisesti syvällä, sointuvalla äänellään.
Robin Hood hätkähti hieman kuullessaan käskevän äänensävyn ja katseli vierasta tarkkaan. Mutta huppu ja iso hattu, joka Rikardilla oli päässään, peittivät kasvot näkyvistä. Sitten Robin vastasi:
"Me oomme metsän väkeä,
Ja hirvet kuninkaan,
Kun muuta meill' ei neuvoa,
On ruokanamme vaan.
On teillä kirkot, verotkin
Ja kultaa kasoittain,
Siis aarteistanne murusta
Me rukoilemme vain."
"Totta puhuakseni en ole tuonut mukanani metsään enempää kuin neljäkymmentä puntaa, hyvä mies", sanoi Rikard. "Olen nimittäin oleskellut, kuninkaan hovissa Nottinghamissa ja kuluttanut paljon rahaa juhliessani kuninkaan seurassa olevia ylhäisiä lordeja."