Henkipatot asettuivat innokkaina piiriin, ja apotti astui rauhallisesti sen sisään ja seisoi suorana ottaakseen munkin iskun.
"Mutta kautta pyhän äidin", mutisi Robin itsekseen, "onpa tuolla apotilla komea vartalo."
Päätään ja hartioitaan pulleaa munkkia pitempänä kohosi Leijonamielen uljas vartalo, ja kun Tuck Munkki antoi hänelle hirvittävän iskun, joka olisi sinkauttanut nuolena maahan raskaankin miehen, ei mikään muu liikahtanut kuin apotin iso hattu, joka lensi kahdenkymmenen yardin päähän.
Henkipatot kajahuttivat valtavan suosionhuudon ensimmäisen miehen kunniaksi, joka milloinkaan oli pitänyt puoliaan Tuckin mahtavaa nyrkkiä vastaan, ja sitten apotti sanoi levollisesti: "Nyt on minun vuoroni, veli", ja sanaakaan virkkamatta Tuck asettui miehekkäästi vastaanottamaan korvapuustia.
Valtava huuto kohosi ilmoille, kun apotti käärien hihansa paljasti jäntevän käsivarren ja antoi paksulle munkille sellaisen korvapuustin, että tämä lensi nurinniskoin aivan kuin salaman satuttamana. Jokainen mies, joka oli kokenut munkin nyrkin voimaa, kiljui ilosta nähdessään hänen näin saavan takaisin omalla mitallaan, mutta Robin Hood ei nauranut.
"Huonon valinnan olen tehnyt", hän tuumaili. "Tuo vieras on pelottavampi nyrkkeilijä kuin Tuck." Mutta hän astui esiin saamaan korvapuustiaan, ja niin pontevan Robin saikin, että lensi pitkälleen nurmikolle, samalla kun apotin huppu valahti niskaan.
"Tosiaankin, herra apotti, oletpa sinä voimakas mies", sanoi Robin noustessaan jaloilleen ja hieroessaan murheellisena päätään. "Käsivarressasi on enemmän voimaa kuin milloinkaan olisin osannut kuvitellakaan kirkonmiehellä olevan."
Hän kohotti katseensa apotin kasvoihin ja mietti mielessään, voiko tämä mies olla kirkonmies, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt ainoallakaan apotilla noin rohkeita, miellyttäviä kasvoja, joista loisti kirkkaat, säihkyvät, rehelliset sinisilmät ja iloinen hymy, — tuo hymy oli niin iloinen ja veitikkamainen, ettei Robin voinut muuta kuin hymyillä vastaan.
Mutta Robinin ihmettely muuttui hämmästykseksi, kun hän näki Pikku
Johnin heittäytyvän polvilleen apotin eteen ja huudahtavan: "Armoa,
Sire, armoa!"
"Armoa, mutta minkä vuoksi, Pikku John?" huudahti Robin. "Sinä olet saanut korvapuustisi. Tuskinpa lienee pelättävissä, että tuo vahvakätinen apotti antaa sinulle toisen samanmoisen."