"Totisesti, hyvä mies!" sanoi Robin Hood, "olet niin uljas toveri kuin olin odottanutkin. Yhtä suosionosoitusta pyydän sinulta."
"Mitä suosionosoitusta pyydät?" kysyi rohkea munkki.
"Sitä vain", vastasi henkipatto, "että annat miekan levätä sen aikaa kun minä panen torven huulilleni ja puhallan kolme kertaa."
"Puhalla niin paljon kun sinua huvittaa", vastasi munkki. "Vähät minä sinun torvistasi."
Robin Hood hymyili, sillä hän tiesi, mitä hänen torvensa toisi. Hän pani sen siis suulleen ja puhalsi kolme mahtavaa kutsuääntä. Kolmas toitotus kaikui vielä metsässä, kun viisikymmentä miestä, kaikilla jouset vireessä, tuli juosten yli nurmen.
"Mitä miehiä nuo ovat", huudahti munkki, "jotka tulevat tuollaista vauhtia?"
"Ne ovat minun miehiäni, munkki", vastasi Robin Hood, "he rientävät johtajansa avuksi."
"Minä tein sinulle palveluksen", sanoi munkki, "ja nyt pyydän sinulta vastapalvelusta. Anna vuorostasi miekkasi levätä sillä aikaa kun minä panen nyrkkini suulleni ja vihellän kolmesti."
"Miksikäs en", sanoi Robin Hood, "sillä häpeällistähän minun olisi kieltäytyä. Ja mitä minua sitä paitsi liikuttaa munkin kolme vihellystä."
Mutta tuskin munkki oli viheltänyt kolmesti sormiinsa, kun jo viisikymmentä isoa verikoiraa tuli täyttä vauhtia kiitäen laaksoa alas. Koirankoljot haukkuivat vimmatusti, ja kaksi niistä hyökkäsi Robin Hoodin kimppuun, toinen edestä ja toinen takaa, ja silmänräpäyksessä ne repivät ihokkaan hänen selästään.