Iso mies otti lippaan satulapussin vierestä, levitti viittansa maahan ja tyhjensi lippaan siihen.
"Ritari puhuu totta", sanoi Pikku John laskettuaan rahat.
"No niin!" sanoi Robin Hood ystävällisesti murheelliselle ritarille, "kertokaa meille, mistä johtuu, että olette noin huonoissa varoissa. Vaatteenne ovat kovin ohuet, kukkaronne on melkein tyhjä ja itse olette hyvin alakuloinen. Tulkaa juomaan pikari hyvää viiniä ja kertokaa meille huolenne. Oletteko hoitanut asianne huolimattomasti vai tuhlannut rahanne mässäykseen ja turhuuteen?"
Ritari pudisti päätään ja huokasi. "Kuulkaahan, kun minä kerron, Robin Hood, ja tuomitkaa sitten", hän sanoi. "Olen tänään pahassa pulassa neljänsadan punnan vuoksi. Eikä kuitenkaan pari kolme vuotta sitten sellainen summa olisi merkinnyt minulle mitään. Nyt minulla ei ole muuta kuin vaimoni ja lapseni ja nuo vaivaiset kymmenen shillingiä tuossa."
"Miten menetitte rahanne?" kysyi Robin.
"Poikani takia", vastasi ritari ja huokasi taas, "urhean, jaloluontoisen, kaksikymmenvuotiaan nuorukaisen takia, joka on hyvin taitava miekan ja keihään käytössä. Turnajaisissa, joissa poikani otti osaa kilpailuun, hän voitti lancashireläisen ritarin, joka kiukustui kovasti häviönsä johdosta. Poikani ollessa kotimatkalla hyökkäsivät ritari ja hänen aseenkantajansa yksinäisessä paikassa hänen kimppuunsa, mutta poikani surmasi molemmat. No niin, ritarilla oli mahtavia ystäviä ja nämä olivat raivoissaan pojalleni. Häntä suojellakseni minun on ollut pakko tuhlata kaikki rahani ja kiinnittää maatilani. Pyhän Marian luostarin apotti lainasi minulle neljäsataa puntaa maatilaani vastaan, ja tänään pitäisi minun maksaa rahat takaisin. Mutta onnettomuudeksi ei minulla niitä ole, ja menetän siis kotini ja kontuni ja joudun kokonaan perikatoon."
"Entä ystävänne?" sanoi Robin. "Eivätkö he ole rientäneet teitä auttamaan?"
"Ystäväni!" sanoi ritari katkerasti. "Ei kenelläkään näyttänyt olevan enemmän ystäviä kuin minulla rikkauteni päivinä. Mutta nyt kaikki karttavat minua eivätkä ole minusta tietääkseenkään, aivan kuin eivät olisi minua milloinkaan ennen nähneetkään."
"Sellainen on maailman meno, herra ritari", sanoi Robin Hood ja katseli tovereihinsa, joiden kasvot kuvastivat syvää surua ritariraukan puolesta. Kaikki he tunsivat Pyhän Marian rikkaan apotin ja tiesivät hyvin, ettei hänen kynsistään maa hevillä heittäisi.
Robin viittasi Pikku Johnin luokseen ja kuiskaili jotakin luutnanttinsa korvaan, ja Pikku John lähti menemään. Vähän ajan kuluttua hän palasi mukanaan raskas pussi, joka kilisi, kun hän laski sen maahan.