"Juuri niin", sanoi Robin, "mieluummin haluankin aina saada hyvän ja uskollisen miehen palvelukseeni kuin kukkaron kultaa. No, missä aiotaan vihkiminen toimittaa?"
"Metsän takana olevassa kirkossa", vastasi Allan-a-Dale, "se on täältä vain viiden mailin päässä."
"Tiedän sen hyvin", johtaja vastasi, "ja Robin Hood tulee olemaan siellä."
Hän mietti hetkisen ja sanoi sitten Allan-a-Dalelle: "Anna minulle harppusi."
Trubaduuri ojensi sen hänelle, ja Robin riisui aseensa ja antoi ne Pikku Johnille. Sitten hän kuiskasi joukon määräyksiä luutnanttinsa korvaan ja lähti kiireesti matkaan.
Tultuaan kirkon luo Robin alkoi astella ylös kirkkotietä, näpäytteli harpun kieliä ja loihti esiin syviä sointuvia säveliä, jotka houkuttelivat kirkon ovelle komean, hienoon pukuun pukeutuneen olennon. Se oli itse piispa, jonka piti toimittaa vihkiminen, sillä hän ja ritari olivat vanhoja ystäviä ja olivat jo poikina olleet yksissä.
"Kuullessani harpunsoittoa luulin häävieraiden jo tulevan", sanoi piispa. "Mitä teet täällä ja kuka sinä olet?"
Robin otti lakin päästään ja kumarsi syvään piispalle.
"Kunnianarvoisa isä", hän sanoi, "olen vaeltava harpunsoittaja ja monet sanovat minua koko Pohjois-Englannin parhaaksi soittajaksi. Kuulin puhuttavan näistä häistä ja riensin tänne soittamaan tänä ilon päivänä."
"Vai niin, tervetuloa, tervetuloa, kunnon harppuniekka!" sanoi piispa; "soittoa minä kaikista eniten rakastankin. Panepa nyt sitten harppusi helisemään ja anna minun arvostella taitoasi."